rss Vivamon poluilla

Blogissa Vivamon johtaja Leena Broman kirjoittaa Vivamon kuulumisia ja tunnelmia muualtakin.
8.2.2017 11.51

Kevätaurinko muuttaa maiseman!

Tämän alkaneen vuoden maisema Vivamossa on ollut väreiltään tasaisen harmaa. Kuin grafiikan lehtiä ilman kehyksiä. Ilmankosteus on vaihdellut ja vaikuttanut myös osaltaan tunnelmaan.

Harmaata pidetään varjovärinä, jota saadaan, kun mustaa ja valkoista sekoitetaan keskenään, tai vastaavasti vastavärejä yhdistämällä. Toisaalta mustassa ja valkoisessa on kaikki värit, joten ei harmaakaan ole vailla värejä. Harmaa toimii myös hyvänä taustana muille näkyville väripinnoille.

Totaalisen harmaa maisema, vailla auringon näkyvää valoa, on toisille ankeaa ja vähemmän inspiroivaa. Toisia se rauhoittaa ja antaa tilaisuuden kuunnella itseään.

Mutta oli niin tai näin, jotain yhteistä näille molemmille kokemuksille tapahtuu, kun kevätaurinko paistaa  ja vanha sininen taivas tulee näkyviin.

Valo muuttaa värisävyt ja maisemankin. Puiden rungot näyttävät edelleen mustilta hiilipiirroksilta, mutta taustaharmaus on poistunut ja elää auringon mukaan. Nousevassa aamuauringossa, tai keskipäivällä aina laskevan auringon aikaan, taivas on kuin liukuvärjätty punaisen, oranssin, keltaisen ja turkoosin sävyillä.

Narskuva, vitivalkoinen timanttihanki jalkojen alla puhelee kevään tulosta. Jotenkin automaattisesti sitä oikaisee ryhtinsä ja hengittelee syvään sisään ja ulos. Ihana siristellä silmiä, katsoa kauas Lohjan-järvelle, joka näyttäytyy valkoisena aina horisontin reunaan asti.

Jotain tuttua, toistuvaa tässä kaikessa on muutenkin kuin luonnossa. Elämä on valon ja varjojen leikkiä, värien ilottelua, sekä harmaan sävyjä. Kaikki värit luotuja, syntyneitä, niillä on oma viestinsä.

Katsoja näkee ja kokee ne omalla tavallaan, valitsee lempivärit. Opettelee omaksumaan uusia sävyjä, ja hyväksymään tosiasian, etteivät kaikki värit sovi kaikille.

Värit ovat valon lapsia, siksi tarvitaan valo. Luonnossa auringonvalo, ihmisen elämässä personoitu Hän. Totesihan hän itsestään ”Minä olen maailman valo”.

Jos haluamme erottaa värit, nähdä elämän värillisenä, kannattaa elää lähellä Valoa. Valo luo aina varjot, mutta joka ”Korkeimman suojassa istuu, Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy”, hän on turvassa ja saa ihailla vaihtuvia maisemia.

Tästä on kysymys Vivamonkin poluilla.

Tervetuloa!

Leena Broman
Vivamon johtaja

 

 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä