rss Vivamon poluilla

Blogissa Vivamon johtaja Leena Broman kirjoittaa Vivamon kuulumisia ja tunnelmia muualtakin.
28.11.2016

Joulun hyvämielikeräykset

Leena Broman


Elämme jälleen sitä vuodenaikaa, jolloin valmistaudutaan monin eri keräyksin ja tavoin tuottamaan hyvää joulumieltä lähelle ja kauas. Kaunis perinne, josta ei kannata luopua.

Pelastusarmeija lienee ensimmäisten joukossa, joka toi kaduille joulupadat ja aloitti kodittomien joulujuhlat. Oli sää mikä tahansa, patapaikat seisoivat miehitettyinä ei vain Suomessa, vaan ympäri maailmaa. Ne eivät olleet ”kylmäasemia”, vaan sieltä sai lämpimän hymyn ja hyvänjoulun sekä siunauksen toivotukset. Näin jatkuu edelleenkin.

Osallistumalla hyväntekeväisyyskampanjoihin euroilla tai paketeilla, miksei molemmillakin, saamme itsellemme suhteellisen halvalla antamisen iloa, joka on vahva osa joulumieltä. Antaminen tutulle tai tuntemattomalle, kotisuomeen tai maanääriin, jättää aina hyvän jäljen sisimpään. Sydämeen asti.

Entä, jos julistettaisiin toisenlaiset hyvämielikeräykset avatuiksi. Sellaiset, missä ei edes puhuta euroista tai paketeista, ei mistään materiasta. Ei jaettaisi tili- eikä keräyspuhelinnumeroita. Vaan annettaisiin aidosti jotain itsestämme, itseämme. Antamisen voisi aloittaa aakkosien a:sta, anteeksiantamisesta. Pyyntökin on paikallaan.

Moni kantaa kaunaa, katkeruutta, vihaa, ties mitä vahvoja ja keljuja tunteita sisällään, tietoisesti tai tietämättään. Oikeutetusti, koska on tullut väärin ymmärretyksi, kaltoin kohdelluksi, hylätyksi ja unohdetuksi. Nämä syövät ihmistä sisältä. Jouluna niitä ei pysty lakaisemaan maton alle, eikä painaa villaisella, sillä ne nousevat ”kipuna kiivaana” pintaan. Varastavat ilon, eikä niihin pure pikaterapia. Ne heräävät joka vuosi liian myöhään, juuri jouluksi.

Vaikea on antaa anteeksi, kun ei syyllinen sitä edes pyydä. Ei katso silmiin, kuuntele, saati kysyisi kuulumisia. Mielensäpahoittaneita elää perheissämme, suvuissamme, naapurustoissa, työpaikoillamme, kouluissa, päiväkodeissa, seurakunnissamme, kaikkialla.

Pahaolo vaivaa satutettuja ja satuttajia. Syyttömiä meidän aikuisten maailmasta tuskin löytyy. Sellaisia tapaa vain kaikkein vähäisimpien ja pienimpien joukosta, lasten, jotka meille asetettiin esikuviksi. Lapsi, meissä jokaisessa, kaipaa edes pienesti puhdasta sieluntilaa.

Tilaa, missä ei laskelmoida, luulla ennakkoon, vähätellä tai mitätöidä ketään kielen, sukupuolen, rodun, uskonnon, koulutuksen, aseman tai varallisuuden mukaan.

Vesa-Matti Loiri sanoittaa suositussa joululaulussaan: ”Näin sydämeeni joulun teen, ja mieleen hiljaiseen, taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen”. Se viestii jokaisen kaipuusta. Sen voi yhdistää toiseen supisuomalaiseen J. H. Erkon sanoitukseen: ”hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen, oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen”. Nämä resonoivat pintaa syvemmälle.

Näitä lauluja me laulamme kirkoissa, vankiloissa ja kodittomien joulujuhlissa, joka puolella. Ne ovat osa aineetonta hyvämielikeräystä. Siihen meitä haastaa myös ikiaikainen sanoma joulusta pääsiäiseen. Viesti on huikea. Edelleen voimassa.

Anteeksiannon tai -pyynnön prosessissa harvoin pärjäämme yksin, omin eväin. Sen tähden Isä tahtoo olla tukena. Jokapäiväiseksi tarkoitettu malli Isä meidän -rukous, hiljaa mielessä tai ääneen lausuttuna. Helpottaa.

Joku lähellämme, puhelimen tai sähköpostin päässä, paperisen joulukortin tai kirjeen toivossa kaipaa yhteydenottoamme. Jossain pidetään tyhjää tuolia meitä varten. Odotetaan kuuntelijaa, taakkojen jakajaa. Olkapäätä, syliä ja sydäntä. Sanaton katse, lämmin kädenpuristus, aito kohtaaminen riittävät rohkaisuksi. Tilaisuuksia antaa itsestään.

Hyvää joulumieltä jokaiselle!

Lämmöllä,

Leena Broman
leena.broman@sana.fi

kynttiläsydän

 

 

 

 

 

 

 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä