Työstä ja elämästä

Kansan Raamattuseuran työntekijöiden mietteitä elämän keskeltä. Tervetuloa lukemaan.
25.5.2018 11.55

Puhkea kukkaan!

Kalle Virta

Puhkea kukkaan! Kuulostaa ihanalta ja kauhealta.
Seisoin päiväkodin pihalla, keskellä hiekkakenttää. Vallan kaunis pihlaja kurotti kohti taivasta, joka oli kirkkaimman sininen pitkään aikaan. Yhtäkkiä arkeni keskellä huomasin, että kaikki ympärilläni oli puhjennut kukkaan. Otin pihlajasta kuvan, istahdin autoon ja kirjoitin tuntoni tekstiksi.


2018-05-24 08.32.05

Parhaimpaasi pukeudut,
kun paahtaa helle
ja lehtesi kantavat erämaan pölyn.
Uljaasti kurot oksasi ylös,
vaik tuuli piiskaa
ja maa on kuiva.
Avaat lehtesi avoimina hipiöinä,
sillä taivas ylläsi, korkea ja kirkas,
iäisen silmiisi kantaa.


Ajoin sadan kilometrin matkan työpaikalle Vivamoon. Omenapuut olivat tulvillaan kukkia ja aurinko paistoi. Nipistin itseäni: työpaikkani tulvii kauneutta. Minulla oli edelleen talviresuolo.



On Jumalan suurta hyvyyttä, että meillä on vuodenajat, jotka tuovat esiin erilaista kauneutta. Siitä saamme nauttia. Ja on Jumalan suurta hyvyyttä, että minä saan olla Jeesuksen tähden ihan juuri sellainen talviresu, joka sillä hetkellä olen.

Näinä aikoina on paljon puhkeakukkaanseminaareja, joilla on oma paikkansa. Niiden tarkoitus on varmasti löytää Jumalan meihin kirjoittamaa rikkautta ja mahdollisuutta. Mutta armo on tarjolla kaikille, joka hetki, kaikissa tunteissa ja oloissa.

2018-05-23 08.51.04

Kun istuin siinä omenapuiden latvoja ihaillen. Teki mieleni huutaa: Puhkea armoon! Se on jotain valtavan kaunista ja ihanaa - ilman mitään vaatimuksia.

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä