Avioparityön blogi

29.3.2018

Terveiset Orisbergin aviopariviikonlopusta!

Katja Volanto-Lumppio ja Esa Lumppio


Saimme viettää kesäisen viikonlopun Pohjanmaalla Isossa-Kyrössä 13.-15.7. 2018 Orisbergin kartanomiljöössä, kauniissa säässä ja mukavassa seurassa.

Viikonloppu vilahti 12 upean pariskunnan kanssa parisuhteen palikoita paikoilleen laittaen. Heidän sitoutuneisuutensa toisiinsa, mutta myös leirin sisältöjen työstämiseen oli meistä ihailtavaa. Vaikka leiri oli vain viikonlopun mittainen, ehdimme tutustua aitoihin,  avoimiin ja rohkeisiin leiriläisiin. Oli hyvä olla tämän joukon kanssa koolla ja meille,  Katjalle ja Esalle leiri oli oivallinen loman startti.


Viikonloppu oli mitä parhain keino irrottautua työmoodista ja rauhoittua lomalle. Yhdessä oli hyvä valmistella ja olla leirillä. Pitkässä 33 vuoden parisuhteessa jo tietää ja tuntee toisen toimia, kertomuksia ja jopa joitankin ajatuksia sanoitta. Tällaisessa "automaattiohjauksessa" helposti unohtaa puhumisen merkityksen ja ikään kuin "herätevirran" ylläpitämisen keskinäisen yhteyden säilyttäjänä. Tässä Esa on jonkin verran vuosien varrella kohentunut ja madaltanut puhumisen kynnystä.


On turvallista, että suhteemme ei siihen romahda, jos vähän kolisee. Kun voi levosta käsin olla omanlaisensi nauttien vahvuuksistaan ja hyväksyen heikkouden, rohkenen myös näyttää ne aidosti. Huomaan tulleeni nähdyksi ja kuulluksi sellaisena kuin olen sekä suhteessa puolisoon että  kanssaihmisiin – aitous puree.


Vaikka leirille tulimme vetäjiksi ja  olimme kaikki leirillä oppimassa ja jakamassa sitä mikä minulle/meille on totta. Viimeisessä ryhmäkeskustelussa tuli oivallus, jota nimitimme "Zetor- hetkeksi". Tämä on yksi rakkauden kielistä eli kahdenkeskinen aika! Tätä juuri tarvitsemme nyt, kun meillä on aikaa toisillemme, mutta emme huomaa tai jaksa kohdata aidosti. Leirin jälkeen myös me olemme ottaneet viikko-ohjelmaamme kahdenkeskistä aikaa aiempaa säännöllisemmin. Viime viikolla teimme treffit kaupunkiin ja Rosendahlin puistossa Tampereen Pyynikillä nautimme kauniissa kesäillassa piknik-ruokaa ampiaisten pörrätessä ympärillämme. Kyllä elämä vaan on ihanaa "tuon" kanssa, vaikka ampiaisten ympäröimänä!


Leirillä myös pohdimme yhdessä, miten tiivistäisimme viikonlopun ja aivoriihi tuotti palikoita paikoilleen P-teemalla seuraavan:


 


 


PARISUHTEEN PARHAAKSI PITÄÄ PYSTYÄ PUHUMAAN


PUOLISOLLE PÄIVITTÄIN POSITIIVISESTI PULMISTA


PUHUMATTAKAAN PARHAISTA PALOISTA PÄÄLLE PUHUMATTA


PLUS PEHMEÄ PUSU POSKELLE PETISSÄ PIRISTÄVÄN PUUHAILUN PÄÄTTEEKSI!

Tahdomme erityisesti osoittaa kiitoksemme keittiössä vapaaehtoisina hääränneelle ViaDia ry:n joukkueelle sekä toimintakeskuksen johtajalle Terhi Grönille, joka sai meidät tuntemaan itsemme erityisen tervetulleiksi heti saapumisestamme alkaen.

Kiitollisena viikonlopusta ja kanssamme leiriä tehneistä Lotasta ja Jyrkistä

Katja ja Esa



Avioliittomme täyttää tänä vuonna 34 vuotta ja elämme yhdessä eläkevaihetta Mikkelissä. Toistemme löytäminen vuonna 1984 oli ihmeellinen Jumalan johdatuskuvio. Ihastus innostutti nopeisiin toimiin ja puolen vuoden päästä ensitapaamisestamme olimme jo naimisissa. Sormuksiin kaiverrutimme raamatunkohdan Fil. 1:6, joka on ollut vahva pohja ja tuki suhteellemme.

Vuosien odotuksen jälkeen saimme upean pojan, Lassen, vuonna 1989. Toiveistamme huolimatta hän jäi ainoaksi yhteiseksi lapseksemme. Markun aiemmasta, kariutuneesta avioliitosta on yhteisenä ilonamme Samuli, hänen sambialainen puolisonsa Mwila ja heidän ihana Joona-poikansa, nyt neljävuotias. He asuvat tätä nykyä Singaporessa. Huhhuh, kun on pitkä matka isovanhemmilla!

Noin 17 vuotta asustimme itärajalla Parikkalassa. Markun työpaikkatilanteissa oli rankkojakin menetysvaiheita, mutta Jumalan huikeat johdatustoimet lennättivät upeasti meidät vuonna 2002 Mikkeliin. Täällä on ollut molemmilla mainiot työpaikat ja kesämökki lähellä Ristiinassa. Jo kymmenisen vuotta kotipesä on ollut ”tyhjänä” Lassen lähdettyä opiskelemaan. Ilolla häntä kuitenkin tapaamme aika usein. Hienolta on tuntunut olla yhdessä eläkkeellä nyt jo vuoden verran. Tämähän on ihan parasta!

Parisuhteemme peruspilareita ovat yhteinen usko, arvomaailma ja aaltopituus. Vankkoja tukijalkoja ovat myös keskinäinen luottamus ja sitoutuminen sekä anteeksiantamuksen tärkeys. Olemme persoonina aika erilaisia, joten törmäyksiltä ei aina vältytä. Olemmekin joutuneet opettelemaan riitelemistä sekä anteeksipyytämistä ja -antamista.

Meille tärkeää on huolenpito parisuhteestamme. Parisuhdetta hoitavia asioita ovat moninaiset yhdessä tekemiset. Niistä merkittävin on avioparityö Samassa Veneessä -tiimissä, jossa olemme saaneet olla mukana vaihtelevalla aktiivisuudella jo vuosikausia. Tämä harrastus on suuri ilo ja motivoiva haaste, jossa voi kokea toimivansa tärkeällä asialla, parisuhteiden arkeen eväiden antajana. Ja omakin lehmä on ojassa: parisuhteemme saa siinä sivussa väkisinkin melkoisen annoksen tarpeellista ”substraalia”!

Avioparityön kautta olemme saaneet monia ystäviä. Useammassakin pariskuntien tiimissä olemme viettäneet lukuisia hauskoja hetkiä, haastelleet parisuhdeteemoista ja saaneet iloita yhteisestä uskostamme. Ystävyys on mahtava juttu ja elämän huikeita eliksiirejä.

Meille suhteemme pitkäaikaisin ja hienoin hoitokeino on ollut ”treffit”. Kerran viikossa aktiivisesti kahden. Tunti-pari. Keskustellen, kirjoitellen, ”pikkutehtäviä” tehden (mm. Markun ”rastit ruutuun”). Hiljentymistä, rukousta. Joskus ”ulkoruokinnassa” tai vaikka teatterissa. Suosittelemme!

Eläkevaiheemme aamujen vakioksi on muodostunut yhteinen hartaushetki. Luetaan Päivän tunnussana ja joku hartauskirjoitus ja rukoillaan yhdessä. Ei pakkopullaa ja suorittamista, vaan siksi, että se on tuntunut hyvältä ja hoitavalta. Yhteinen uskomme on vankka kivijalka ja luottamuksen pohja.

”Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.” (Fil. 1:6)

Markku ja Riitta Leminen

IMG_8915


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä