Vivamon tarina

Vivamon juuret ulottuvat sadan vuoden taakse, vuoteen 1916, jolloin helsinkiläinen senaattorintytär Karin af Björkesten osti alueen Vohloisten kartanon paroni Cronstedtilta.

Lohjalla sijaitsevasta Vivamosta kehittyi vähitellen pohjoismaisten naisten ylläpitämä yhteisö, jossa vastuuta kantoivat suomenruotsalaisen Björkestenin lisäksi tanskalainen tohtorinna Elisabet Selmer sekä Iitin Perheniemen kartanon tyttäret Mary ja Karin Stråhle.


Vivamon tädit pieni

Karin af Björkesten lahjoitti Vivamon Karin Stråhlelle, joka oli menettänyt kätensä puimakoneonnettomuudessa. Heidän johdollaan Vivamossa elettiin vaatimatonta elämää, keskityttiin rukoukseen ja Raamatun tutkisteluun ja otettiin vastaan vieraita.

Merkittäviä naisia Vivamon varhaisessa historiassa olivat myös opettaja Ellen Poppius, joka aloitti laajalle levinneen pyhäkoulutyön sekä Helsingin Raamattukoulun perustaja Kerttu Vainikainen. Lähetystyöllä oli alusta alkaen tärkeä sijansa, Karin Stråhle oli lähetystyöntekijä ja monet lähetit kokoontuivat Vivamoon työkausiensa välillä.

Kansan Raamattuseura saapuu Vivamoon

1950-luvun alkupuolella Karin ja Mary Stråhle tahtoivat lahjoittaa alueen jollekin kristilliselle järjestölle. Sotien jälkeen perustettu Kansan Raamattuseura tarvitsi omaa tukikohtaa. Kun seuran ensimmäinen toiminnanjohtaja Mauri Tiilikainen laskeutui kesällä 1952 alas Vivamon mäkeä, hänen kerrotaan tunteneen luissaan ja ytimissään legendaariset sanat: "Totisesti, tämä paikka on Jumalan valtakunnan tarkoitusperiä varten."

Karin ja Mary Stråhle päättivät lahjoittaa Vivamon Kansan Raamattuseuralle. He toivoivat vain, että he saisivat jäädä alueelle asumaan: "Kun on ruokaa ja kortteeria, se riittää."

1950-60-luku

Uuden isäntäväen myötä elämä vilkastui. Alkoivat rippikoululeirit, joiden oppilaat majoittuivat aluksi vanhoissa raitiovaunuissa. Syntyi monenlaista tavoittavaa toimintaa ja senioriväelle tarkoitettu Vivamo-opisto.

Myös miesten ääni vahvistui, vaikka Vivamon ensimmäinen johtajatar olikin nainen, Suomen lähetysseuran Ambomaan lähetti Linda Helenius. Vivamossa 1950-1960-luvuilla vaikuttaneita miehiä olivat Mauri Tiilikaisen ohella mm. Erkki Leminen, William Uotinen, Niilo Tuomenoksa ja Kalevi Lehtinen.

Mauri Tiilikainen oli syvästi sitoutunut kirkkoomme ja sen seurakuntiin: "Kansan Raamattuseuran työntekijät eivät liiku seurakuntia haukkumassa. Siitä minä pidän kiinni. Muut tehkööt sitä, me emme",  hän jyrähti.

Vivamo tänään

Vivamo on historiansa aikana siirretty uusille vastuunkantajille, jotta he pitäisivät siitä huolta "uskonsa mukaan". Pitkät ja monisäikeiset juuret velvoittavat, mutta eivät kahlitse. Päinvastoin.
Jokaisen sukupolven on kysyttävä uudelleen kutsumustaan. Miten tämän ajan yhteisö voi tukea ja täydentää seurakuntien työtä ja toivottaa tervetulleeksi ne, joilla ei ole hengellistä taustaa? Miten se voi tarjota turvallisen ja kunnioittavan tilan eri tavoin ajatteleville?

Vuonna 2005 perustettiin Vivamon Raamattukylä, Raamatun kertomusten esittämiseen erikoistunut teatteriyhteisön. Esitykset tapahtuvat ulkoilmassa, avarilla pelloilla, niemessä ja järven rannalla. Kylässä on käynyt kymmeniä tuhansia ihmisiä. Asiakkaina on seurakuntien ryhmiä eri puolilta Suomea, kouluja päiväkoteja ja monia erityisryhmiä. Raamattukylä toimii kummiverkoston tuella ja noin 300 eri-ikäisen vapaaehtoisen voimin.

Vuonna 2012 toimintansa aloitti Vivamon Lastenkylä, joka tukee kotien kristillistä kasvatusta sekä tarjoaa puitteet ympäristökasvatukselle, lastenkulttuurille ja vuorovaikutukselle eri sukupolvien välillä. Toiveena on, että se voisi palvella myös syrjäytyneitä ja syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja perheitä. Vivamon Lastenkylän oma kirkko siunattiin käyttöön kesällä 2015.

Vuonna 1958 rakennetun Leirikartanon oven yläpuolelle on naulattu jälkipolville perinnöksi suurin kirjaimin viesti: "Te ette ole vieraita". Se kertoo yhteydestä Kristuksessa, jokaisella on paikka.

Vuonna 2016 Vivamo täytti 100 vuotta.

Te ette  ole vieraita


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä