5.7.2018Sanat Heli KarhumäkiKuva Jani Laukkanen

Ökykirkko kirkasti suomalaisuuteni

Heli Karhumäki 03 MV

Tuhannet suomalaiset matkailevat tänäkin kesänä varhaiskristittyjen jalanjäljillä Välimeren rannoilla, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Tänä juhannuksena toteutin oman pitkäaikaisen toiveeni käydä Roomassa, jossa näkyvät kerroksina lähes 3000 vuotta vanha antiikin kulttuuri, varhaiskristittyjen historia ja katolisen kirkon nykyisyys.

Olin pyllähtää selälleni, kun astuin jättimäiseen Pietarinkirkkoon ja tähyilin sen kupolia ja kattokoristeita. Katseeni pyöri tutkan tavoin kirkon ylitsevuotavassa runsaudessa, kun yritin hahmottaa rakennuksen sisämittoja: 186 metriä pituutta, 137 metriä leveyttä ja 45 metriä korkeutta. Tähän maailman suurimpaan uskonnolliseen rakennukseen mahtuu 60 000 ihmistä.

Kun Rooman hiippakunnan ja koko katolisen maailman pääkirkko valmistui 1616, vain ani harva tavallinen ihminen pääsi sitä ihailemaan. Nyt Vatikaanin suosituimmassa kohteessa käy jopa 30 000 matkailijaa päivässä.

Astelimme hämmästellen kirkossa mieheni, poikani ja kummipoikamme kanssa. Joka askeleella katse tavoitti jotakin tuhansista yksityiskohdista ja taideaarteista. Vähä vähältä tuo kaikki teki yhä ristiriitaisemman vaikutuksen.

Paikka on kristityille pyhä, mutta se on ollut myös karujen valtakamppailujen näyttämö. Kirkon paikalle on perimätiedon mukaan haudattu Jeesuksen opetuslapsen, marttyyrina surmatun Pietarin jäännökset. Kun vainotun seurakunnan tärkein apostoli oli kuollut ja Rooman seurakunnat alkoivat järjestäytyä kirkoksi, alkoi kamppailu kristittyjen johtajuudesta. Kun seurakunnan papiston johtajaksi vakiinnutettiin piispan virka, sen pönkittämiseksi Pyhä Pietari nimettiin jälkikäteen viran ensimmäiseksi haltijaksi, Rooman piispaksi.

Paikalle alun perin rakennettu Pietarin muistokirkko sai väistyä, kun Vatikaanin valta paisui ja paavi Julius II halusi rakentaa itselleen valtavan mausoleumin. Kun Michelangelon veistämät kuvapatsaatkaan eivät riittäneet vallan symboliksi, hän päätti rakentaa entisen kirkon tilalle uuden ja suuremman. Työt aloitettiin 1506 ja kestivät yli sata vuotta. Vaihtuvien paavien suosikkiarkkitehdit tuhosivat surutta edeltäjiensä työtä tehdäkseen tilaa omalle tyylilleen.

Kirkossa on lukuisia Jeesuksen elämää ja Raamatun kertomuksia kuvaavia taideteoksia, mutta nöyrän Messiaan viestiä himmentävät paavien valtavat näköispatsaat, mahtimiesten mausoleumit ja jalokivin koristellut pyhäinjäännösarkut. Kun tietää kirkon tulleen rahoitetuksi pääasiassa anekaupalla, Pietarinkirkon röyhkeä pöyhkeys alkaa surettaa ja suututtaa.

On ilo muistaa, mikä paavilaitoksen kannalta ikävä kansanliike jarrutti kirkon rakentamista. Saksanmaalta alkanut ja Martti Lutherin johtama protestiliike arvosteli kirkon mätää hallintoa, paavien ylellistä elämää ja köyhien kyykyttämistä armon kaupittelulla. Paavit yrittivät turhaan padota kansanliikkeen voimaa, ja ajan mittaan anekaupan tulot tyrehtyivät.

Pietarinkirkko sai minut tuntemaan itseni hyvin suomalaiseksi ja luterilaiseksi.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä