01.03.2018Teksti Heli Karhumäki

Lippujen juhlan ilo ja kipu

pääkkärikuva1

Viime viikot ovat vyöryttäneet Suomen pakkastalven lämmöksi monta uutistapahtumaa, joissa on iloittu yhteisten lippujen alla ja koettu vahvaa me-henkeä.

Sinimustavalkoinen Viron lippu hulmusi rakkaan veljeskansamme vapauden kunniaksi, kun tasavalta täytti itsenäisenä valtiona 100 vuotta. Juhlavuotta vietetään Virossa kymmenin tapahtumin koko tämä vuosi, mutta erityisesti se näkyi itsenäisyysjulistuksen päivämäärällä 24.2. vietetyssä pääjuhlassa Tallinnan Vapauden aukiolla. Kymmenet tuhannet ihmiset kokoontuivat kiittämään kansansa vapaudesta, joka lunastettiin vuosina 1918–1920 Vapaussodassa, menetettiin vuonna 1940 Neuvostoliiton miehitysvallalle ja palautettiin pitkään padotun kansallistunteen voimalla uudella itsenäisyysjulistuksella vuonna 1991. Suomi liittyi juhlintaan lukuisin tavoin, sillä läheinen kieli ja kulttuurinen sukulaisuus ovat solmineet maittemme ja kirkkojemme välille tiiviin ystävyyden.

Tuo Viron lippu käsissäni ei ole kaupasta hankittu, vaan Neuvosto-Viron viimeisinä vuosina salaa kotioloissa ommeltu, tuolloin vielä kielletty kansallislippu. Sain sen muistoksi virolaisilta ystäviltäni keväällä 1991, kun odotimme Viron uutta itsenäistymistä. Se koitti jo saman vuoden syksyllä.

Lue koko pääkirjoitus Sanasta 9/2018.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä