10.7.2013Teksti: Maija Nyman

Vuosirenkaita

maija nyman

En nyt tarkoita sellaisia vyötärön seudulla, vaan avarammin. Olen saanut uudet silmälasit katsella elämän kiertoa. 

Johtuneeko se siitä, että viime ajat olen aloittanut päivän lukemalla yhden Psalmin, alleviivaamalla ja kirjaamalla siitä ylös oivalluksiani. Minä, jonka on aina ollut vaikea sitoutua pitkäjänteisesti ja systemaattisesti Raamatun lukemiseen, löysin kesän alussa raikkaan keinon. Psalmi ennen Helsingin Sanomia ja aamukahvia. Järjestyksessä, kynän ja vihkon kanssa.

”Varjele sinä tapaa, niin tapa varjelee sinua”, kuuluu sanonta. Totta se on, myös näissä hengellisissä. Ota sopivan lyhyt ja pieni tapa ensin, ole uskollinen viikon verran – ja kas kummaa, et voi kohta elää ilman sitä. Jos makumieltymykset, esimerkiksi makean suhteen, ovat muutettavissa parin viikon aikana, miksei moni muukin asia. Jos siihen on sisäinen tarve.

Jumala sallii kekseliäisyyden, onhan hän itse sellainen. Jumala rakastaa yhtä paljon määrätietoisuutta kuin hetken luovuuttakin. Kaikkia tarvitaan kokonaisuudessa ja ajallaan.

No, nämä vuosirenkaat liittyvät ikääntymisen mukanaan tuomiin kuvioihin. Havahduin siihen, että olen ihan kuin äitini monessa. Niissäkin asioissa, joissa en ole halunnut olla. Kun kuulen samanlaisia viestejä kaltaisiltani, helpottaa. Nyt olen tässä kohtaa elämänviivaani. Vanhenen aika lailla tasatahtia ikäisteni kanssa, vaikka oletin, etten ikinä mahdu mihinkään muotiin, ikämuottiin viimeksi. Mutta olemme kaikki muottiin valetut, Jumalan ajantajun, elämänkaaren viisauden ja kauneuden muottiin. Ja yhteyden.

Eli tänään olemme monen muun kanssa pohtimassa pienempään asuntoon siirtymistä. Perittyjen, lahjoina saatujen ja hankittujen tavaroiden paljouden karsimista, muistojen siirtämisestä sydämen kovalevylle hyllyjen ja seinien sijasta. Mummon pöytäliinojen, kahvikuppien ja kakkulapioiden vähentämistä, jos sellaisia sattuu kaapeissa olemaan. Ja valokuvien! Että mahtuisi asumaan tätä päivää oman ikäisenä, omien hiipivien rajoitteiden kanssa. Nehän eivät tästä vähene.

Kun nuorena jaoimme esirukousaiheita, ne sisälsivät: ”Mistä tiedän, kuka on se oikea?” ja ”Mistä tiedän, että olen oikealla alalla?” Ruuhkavuosissa pyydettiin rukoustukea arjen jaksamiseen, läheisten kanssa elämiseen, työpaineisiin. Perheellisten rukousaiheiksi alkoi tulla lasten elämä, aikuisten lasten kohtalot, lastenlasten vaiheet. Meillä kaikilla omat terveyskysymykset, monet hautajaiset, yksinäisyys…

Samalla kun saa elää läpi kaikkia elettyjä vaiheita, on rohkeasti ja kiitoksen kanssa panostettava nykyhetkeen ja tulevaan. Saa pyytää viisasta sydäntä, että osaisi laskea omat päivät oikein. Sen aika on nyt. On vallan suurta saada jakaa näitä esirukousaiheita ikäistensä kanssa. Olemme samassa veneessä, mutta emme mitään pohjalastia. Purjeet ylös ja tuulta päin! Sama Herra kantaa kaikissa vuosirenkaissa. Elämä kyllä näyttää yllättävän, mutta Jumalahan sen takana on. Juuri siksi tarvitaan näkökyvyn tarkennuksia.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä