5.6.2014Teksti Leena Huima

Viimeinen jättöpäivä

Vääntäydyn kahvikoneelle. Aamukahvia on aikaistettava, sillä tänä aamuna on dedis. Deadline. Ehdoton hetki, jonka jälkeen määräaika on lopullisesti umpeutunut.

Painettujen päivälehtien muinaisella valtakaudella deadline eli käsikirjoituksen viimeinen jättöhetki oli juhlallinen juttu. Jos kässäri ei ollut ajoissa latojalla, se jäi pois lehdestä. Odottamaan ei voitu jäädä, koska silloin painoprosessin minuuttiaikataulu petti ja kuljetukset myöhästyivät. Jakeluverkko jäi ilman jaettavaa ja lukija ilman lehteä.

Sana deadline lainautui amerikkalaisesta sanomalehtislangista koko painotuotemaailmaan ja sitä rataa myös muihin kieliin. Alun perin se on peräisin Amerikan sisällissodan sotavankileiriltä, jossa deadline oli juuri sitä, mitä se kirjaimellisesti tarkoittaa: leiriä ympäröivä kuoleman raja, jonka ylittänyt karkuri ammuttiin välittömästi.

Kellonaikojen hallitsemassa nykymaailmassa päivät koostuvat pienten dedisten sarjoista: Tiedote valmiiksi klo 14 mennessä, koululainen ovesta ulos klo 7.40, päivän tarjous käytettävä ennen kuin kauppa menee kiinni klo 21. Deadlinevetoinen elämä ei ole puristavaa ensi sijassa siksi, että on kiire. Pahinta on, että se kantaa mukanaan mahdollisuuksien menettämisen pelkoa ja myöhästymisen häpeää.

Monen minun ikäpolveni ihmisen näkömuistiin on piirtynyt kuvia tienvarsien maitolavojen tai latojen seiniin kiinnitetyistä Jeesus tulee! Oletko valmis? -julisteista. Se oli se äärimmäinen deadline. Jos et silloin ollut valmis, sinut hylättiin ikiajoiksi pimeydelle.

Raamattua luetaan usein vähän siihen suuntaan, että Jeesuksen takaisintulon ja oman kuolemamme deadline on salassa, jotta ihmiset saataisiin ansaan juuri, kun he ovat väärässä mielentilassa. Tällainen pelko tuottaa Jeesuksen kuvaamia yhden talentin palvelijoita, jotka keskittyvät säilyttämään ollakseen koko ajan valmiina isännän tuloon. Jeesuksen kiittelemät talenttien käyttäjät suostuvat siihen, että elämän projekti voi olla kesken. Isäntä saa tulla, vaikka hopea on poistunut kassasta eikä voittoa ole vielä kotiutettu.

Kristityn elämän suuri Deadline on sekin kokonaan Jumalan armoteko. Se pelastaa myös tässä elämässä huolehtimasta liikaa itse asetetuista deadlineista. (Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei lapsen pitäisi ehtiä bussiin tai että tätä kolumnia olisi lupa olla lähettämättä, kun sen deadline on 2 minuutin päästä.)

Sen tarjouksen voisi ehkä kuitenkin jättää väliin, ihan vain omaksi mukavuudekseen.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä