21.5.2015Teksti Tapani Ruokanen

Uuden ajan kynnyksellä

Olen saarnannut viime aikoina kahdesta sanasta: digitalisaatio ja globalisaatio – ne vaikuttavat kuin kirjapainon keksiminen 500 vuotta sitten. Se johti reformaatioon, kansallisvaltioon, kansalaisten järjestäytymiseen, ihmisoikeuksien ja vapauden vaatimukseen ja lopulta nykyaikaiseen oikeusvaltioon. 

Kansankielisten raamatunkäännösten myötä syntyivät ensin kirjakielet, kansat opetettiin lukemaan ja kirjoittamaan. Lutherin saksankielinen Raamattu loi saksan kielen. Mikael Agricolan kirjoitukset perustivat suomen. Kansa opetteli lukemaan – ja alkoi yllättäen ajatella itse. Kirjatiedon varastointi muutti ihmisen tavan oppia ja ajatella. Syntyi nykyaikainen tiede, kirjallisuus ja lopulta myös media. Alkoi uusi aika. Syntyi nykyajan ihminen, kulttuuri ja historia sellaisena kuin olemme oppineet sen tuntemaan.

Uusi teknologia vaikutti koko maailman kehitykseen, poliittiseen, taloudelliseen, uskonnolliseen ja sivistykselliseen – ja tietysti yksilöiden elämään. Alkoi historian uusi vaihe, uusi aika. Siitä sai alkunsa koko nykyaikainen yhteiskunta, tiedon varastointi ja tieteellinen tutkimus, joka tuotti aikanaan muut keksinnöt, joista merkittävimpiä olivat höyryvoima 1780 ja sähkö vuoden 1890 jälkeen. Sivutuotteena syntyivät Amerikan Yhdysvallat.

Nyt jälleen on tapahtumassa samanlainen paradigman eli perustava ajattelutavan muutos kuin uuden ajan alussa.  Jälleen tänään teknologiset innovaatiot, digitalisaatio yhdistyneenä globalisaatioon, mullistavat kaiken. Jo nyt ihmisten tapa olla yhdessä ja muodostaa yhteisö, on saanut ennennäkemättömiä piirteitä sosiaalisen median kautta. Myös tavat tuottaa tavaroita ja palveluksia ovat muuttumassa. Kauppa on jo nyt globaalia: entisen kivijalkakaupan tilalla on netti, josta saa kaiken. Palvelustenkin tuotanto muuttuu maailmanlaajuiseksi.

Käynnissä on suurempi talouden muutos kuin se, minkä aiheutti maanviljelystaito ja teollinen vallankumous. Koko ihmiskunnan kulttuuri on muutostilassa, jollaista ei ole ennen koettu: emme pysty vielä täysin kuvittelemaan, mitä on edessä. Varmaa on ainoastaan se, että muutos on verrattavissa kirjapainotaidon keksimiseen 1400-luvulla.

Gutenbergin aika on nyt päättymässä. Jotain uutta on syntymässä. On tapahtumassa samanlainen paradigman eli perustava ajattelutavan muutos kuin uuden ajan alussa. Muutoksen keskeisiä piirteitä ovat jälleen, kuten 1400-luvulla, uusi mullistava teknologia ja sen seurauksena syntynyt uusi kommunikaatio, ihmisten tapa olla yhteydessä toisiinsa. Voimme ennustaa katsomalla menneisyyteen: kaikki voi muuttua – ja toisin kuin luulemme.

Maailma muuttuu entistä läpinäkyvämmäksi, julmuudet paljastuvat, tiedon ja viestien kohteista on tullut niiden tuottajia, kansalaisjournalismin myötä joukkotiedotuksen aika on päättynyt ja on alkanut kommunikaation aika.  

Yksi ei muutu: ihminen itse. Läppärin valon kajossa istuu suunnilleen samanlainen olento kuin aikoinaan nuotion loisteessa luolansa edessä. Ja pohtii, mitä on elämä, mitä on kuolema – ja onko Jumalaa.

Kirjoittaja on emerituspäätoimittaja.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä