20.11.2014Teksti Freija Özcan

Se on niin ding

Ylen Inhimillisessä tekijässä keskusteltiin uskoontulosta. Aihe näkyy olevan pinnalla – liekö siinä osansa Sanan julkkishaastatteluilla, jotka kertovat, että uskoa saa taas pohtia.

Viime aikoina minultakin on kysytty useampaan kertaan, mitä uskoon tuleminen oikein on. Neljännesvuosisata kristinuskoon erikoistunutta toimittajuutta oikeuttanee sanomaan aiheesta jotain, sen verran monen haastateltavan kanssa uskon syntymisestä on tullut puhuttua.

Niinpä olen analysoinut, että uskoontulo on eräänlainen ”ding”. Se on sukua sille dingille, joka sykähtää sydämessä, kun väkijoukossa, kuntosalilla, kahvilassa tai kirjallisuuspiirissä kohtaa katseen ja havahtuu Sen ihan tietyn ihmisen olemassaoloon. Sitten tekee kaikkensa päästäkseen kosketuksiin sen ihmisen kanssa.

Taivaallinen ding tapahtuu, kun sisimmän silmät yhtäkkiä kohtaavat maailmankaikkeuden Luojan katseen. Sitä sattuu kun on surullinen, ahdistunut, äärimmäisen onnellinen, ihan eksyksissä tai ajatellut kaikkeutta tosi paljon. Sitä sattuu hengellisissä tilaisuuksissa, kirjaa lukiessa, elokuvissa, kirkkaan tähtitaivaan alla, kuolinvuoteella, metsän keskellä tai tyhjää seinää tuijottaessa. Joskus se yllättää, joskus se on luonnollista ihmisenä kasvun tulosta.

Ding! Ja syntyy suhde. Loppuelämä onkin sitten ihanaa ja hankalaa kommunikoimisen opettelua, tutustumista ja sen säätämistä, miten tässä suhteessa pitäisi elää.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä