11.9.Teksti Sari Tikkanen

Perhelounaalla

Päätimme eräänä viikonloppuna mennä ravintolaan lounaalle koko perheellä. Harvemmin käymme, mutta nyt mies julisti haluavansa päästä valmiiseen pöytään. Pakkasimme mukaan lapset, rattaat ja hoitolaukun, ja lähdimme tuttuun italialaiseen ravintolaan.

Ravintolan menu oli vaihtunut. Enää ei ollut tarjolla lasten vaihtoehtoja. Kysyimme tarjoilijalta, että mitähän hän sitten suosittelisi lapsille. Hän ehdotti chililihapullia. Siis tuota, lapsille.

 Kerroin miehelle erään tutun lapsiperheen valitelleen, että heidän kantakahvilaansa oli tullut porttikielto rattaille ja lastenvaunuille. He kertoivat kaartaneensa kahvilan ovelta takaisin kotiin.

Yhteiskunta yksilöllistyy vauhdilla. Ikätoverit hengailevat keskenään. Lapsiperheetkin halutaan näköjään rajata leikkipuistoihin ja tiettyihin perheravintoloihin syömään eineksiä.

Ei voi mitään, mutta tällainen utopia tuntuu ankealta. Missä on elämän melske? Se kuulkaas kehittää kanttia, kun opettelee sietämään eri-ikäisiä ja -näköisiä. Tätä taitoahan sitä tarvitaankin nykymaailmassa.

Me emme kaartaneet kotiin, vaan lapset söivät tomaattipastaa ja käyttäytyivät oikein kauniisti.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä