14.4.2016Teksti Freija Özcan

Pelargonian kanssa

Kävin hakemassa pelargonian kellarista. Oltuaan siellä pimeässä monta kuukautta se ilahtui auringon valosta niin, että alkoi heti työntää lehteä. Meillä on pelargonian kanssa jo kolmas yhteinen vuosi meneillään. On ihan oma juttunsa huoltaa monivuotista kasvia sen sijaan, että hankkisi joka kesä uuden parvekekukan. Minä jopa puhun sille.

Pelargonia on osa merkityksellisyyskokeiluani. Haluan säilyttää kotonani vain minulle merkityksellisiä tavaroita, sellaisia, joihin minulla on jostain syystä suhde. Niinpä olen käynyt läpi kaappeja ja vitriinejä ja heittänyt pois turhaa roinaa. Sellaiset kirjat, koristeet, huonekalut ja korut saavat jäädä, joihin liittyy jokin muisto. Vaatekaappiin jäi vain vaatteita, joista tulen iloiseksi.

Lopputulos on jotenkin miellyttävällä tavalla pysyvää ja aitoa. Vastaisuudessa olen päättänyt hankkiakin vain sellaista, mikä kestää ajan hammasta ja trendien vaihtelua.

Samaa huomaan soveltavani myös ajatteluuni. Ei kaikki se, mistä nykyään paasataan ja mekastetaan, ole sen hysterian arvoista. Ei kaikesta tarvitse aina olla jotain mieltä. Ei kaikki ole sitä, miltä näyttää. Eikä enemmistö aina ole oikeassa.

Totta sen sijaan on se, että ihminen on aina arvokas. Totta on se, että elämä on pyhää. Totta on se, että loppujen lopuksi Jumala kaiken säätää. Näillä teeseillä pysyy tyynenä hyvin monessa tilanteessa. Niissä on merkitystä.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä