4.5.2017Teksti Taneli Heikka


Pääsiäinen riisui vanhat roolit

Heräsin pääsiäispäivänä helpottuneena, kuin uudestisyntyneenä.

Uni oli alkanut tavallisena painajaisena: urkuri vetää jo alkusoittoa, pengon mustaa reppuani sydän pamppaillen kirkon eteisessä. Nuotit hukassa!

Saattoväki odottaa mustissaan kirkonpenkeissä. Osaisin minä kai Hannikaisen ”Niin kuin muuttolintusen tien” ulkoakin… mutta entä jos unohtaisin sanat? Paniikkihiki valuu ohimoita pitkin. Pakko ne nuotit on jossain olla, takataskuun taitettuna, hattuhyllyllä, vessassa jossa availin ääntä?

Olen laulukeikalla hautajaisissa. Niin kuin oikeastikin olen usein ollut, varsinkin nuorempana. Häissä ja hautajaisissa, ihmisten ja kissojen ristiäisissä.

Sitten tapahtuu jotain yllättävää. Joku alkaa laulaa. Raotan kirkon raskaita puuovia. Vaalea nuori mies on noussut alttarille laulamaan. Hetken kuluttua laulaja vaihtuu – saattoväestä nousee uusi solisti. Näin jatkuu, seurakunnasta yksi toisensa jälkeen nousee ylös, nappaa kiinni sävelestä ja jatkaa muistokonserttia.

Katselen ovenraosta, kuinka minut on tehty tarpeettomaksi. Hetken se tuntuu pettymykseltä. Miten saatoin mokata näin?

Sitten tulee suunnaton helpotus. Minun ei tarvitse tehdä mitään! Parasta mitä saatoin tehdä, on mokata, jotta muut pääsivät esiin. Epäonnistumalla vapautin itseni ja muut.

Lauluesiintymiset olivat aikanaan kivoja kokemuksia. Mutta pikkuhiljaa niistä muodostui kahlitseva rooli. Oli vaikea sanoa: ”Kiitos, mutta tämä ei enää tunnu omalta itseltäni. Nyt haluan keskittyä muihin asioihin”. Näin käy usein. Ulkoisista odotuksista tulee sisäisiä pakkoja. Joskus tuosta roolista on hyvä irtautua silloinkin, kun kuulijat pyytävät laulajalta vielä yhtä ylimääräistä.

Kun suorittaminen, esillä olo ja menestys eivät enää ole niin tärkeitä, vapautuu tilaa uusille haasteille. Kuka todella olen? Mikä on tärkeää? Minulle nämä kysymykset saivat muodon: olenko solisti, vai olisiko parempi, että autan muita löytämään äänensä. Jollekulle toiselle tärkeä kysymys voi esimerkiksi olla: onko nyt vihdoin minun vuoroni kohottaa ääneni lauluun.

Monet meistä elävät elämänsä ilman mahdollisuutta heittäytyä etsimään vastauksia.

Tässä on pääsiäisen sanoma minulle. Ylösnousemus on mahdollisuus kohdata nuo kysymykset ilman menneisyyden painolastia, kuin tänä aamuna syntyneenä.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä