20.7.2017Teksti Maija Nyman

Onks toivoo näkyny?

Tätä miestä huhuiltiin televisiossa vuosia sitten. Huhuilu jatkuu yhä, entistä tiiviimmin, omassa maassamme ja muualla - varsinkin näin Toivon Heinäkuussa.

Kaikenlaisia herttaisia toivotteluja kyllä piisaa, mutta ihan aikuisten oikeasti: missä toivo on. Joka aamu voisi herätä toivottomuuteen, jos tarjolla ei olisi muuta kuin silmille heitetyt uutiset: murhat, itsemurhapommitukset, onnettomuudet, luonnonkatastrofit, väkivalta kaikissa muodoissaan. Hyviä, toivoa herättäviä uutisia saa kuitenkin lukea harvoin: rakkaus voitti ristiriidat, sovinto lähensi sukulaisia toisiinsa, on löydetty uusi tehokas lääke toivottomaan sairauteen, maahanmuuttajaperhe löysi kodin ja ystäviä, ihminen nousi velkakierteestä, syrjitty pääsi mukaan porukkaan, kaikki maan mahtavat päättivät tehdä planeetastamme puhtaamman…

Istuin kesäkuussa eri hengellisten kesäjuhlien penkeillä ja kohtasin paljon kansaa. Olimme tavallaan hengellisen kuplan sisällä, missä vallitsi iloa, rauhaa, työnäkyjä, Jumalan Sanan ravintoa - armoa armon päälle. Erilaisista painotuksista huolimatta oli helppo hengittää ja olla uskovainen. Jumalan tosi oli keskellämme.

Ihmisen tosi tuli vastaan sitä mukaa, kun kohtasin ihmisiä kasvokkain. Satunnaiset keskustelut tuntuivat johdatuksilta, sydänten rehellisyys oli koskettavaa, arjen rumuus ja murhe purkautuivat hetkessä ulos kaivaten rukousta. Jaettiin toivoa tosielämään ja tartuttiin kiinni tulevaisuuteen, joka ei ollut kiinni olosuhteista eikä omasta jaksamisesta tai uskon syvyydestä. Jumalan tosi oli toivomme.

Kun Hannu Vuorinen latasi mikrofoniin ajatuksen olla kristittynä kuin maahan heitetty siemen, jäin kuulolle. Minun elämäni on käyttöä varten. Minussa oleva uskon, toivon ja rakkauden siemen tulee murtua kantamaan satoa. Minä en sitä tuota, vaan kylväjä itse, ajallaan ja tavallaan. Mutta ellen itse ole altis heitettäväksi maailman maaperään, sato jää osaltani tulematta.

On arvokasta omistaa työnäkyjä, mutta ei tarvitse aina mennä merta edemmäs kalaan. Satunnaisissa kohtaamisissa, katseissa, kosketuksessa, arkisen keskustelun avaamisessa, on toivon kanava auki taivaaseen. Ikä ja oman elämän koetut vaiheet tarjoavat tässäkin omat bonuksensa. Ei tarvitse keksiä eikä kehitellä uskon hehkua. Saa heittää oman elämän monenkirjavat murtuneet siemenet ihmisten maaperään. Uskaltaa sanoa toisellekin, että sinä selviät, Kristus on uskollinen, ole kärsivällinen. Herra tulee kuin aamurusko, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan. Hoosea 6:1-3 on tullut todeksi.

Kirjoittaja on kirjailija ja toimittaja.

 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä