22.1.2015Teksti Tapani Ruokanen

Mikä mättää Suomessa?

Suomi on maailman paras maa – miksi meillä menee huonosti? Koska yhteinen suuri näky, hyvinvointivaltio on kriisissä.

Hyvinvointivaltion hintana on ollut kansalaisten vapauden ja yksilöllisyyden menetys. Olemme hallintoalamaisia. Viranomainen on lähiomainen, joka tietää parhaiten, mikä on ihmisen hyvä.

Verottaja tietää, mihin tulosi on käytettävä ja jakaa suuren osan niistä – niillekin, jotka eivät tukea tarvitsisi, mutta tasavertaisuuden nimissä, jotta todelliset tarvitsijat eivät kokisi itseään huonommiksi. Mutta: rahojasi käytetään ennen muuta ison koneiston pyörittämiseen.

Tasa-arvo on muuttunut tasapäistämiseksi. Onnistumisen ilo ja menestymisen halu on leikattu. Kukaan ei saa olla toista parempi. Länsimaissa on eroja suhtautumisessa kansalaiseen. Kyse on viranomaisen, mutta myös ihmisen suhtautumisesta toiseen ihmiseen.

Meillä puhutaan yrittäjyydestä paljon, hallitusohjelmaa ei tehdä ilman kannustavaa mainintaa tästä. Silti menestyminen ei oikeasti ole hyvä juttu. Onnellisimmillaan suomalainen on, kun näkee naapurin epäonnistuvan. Meiltä puuttuu asenne: kyllä minäkin vielä pärjään, kun kaverikin selviytyi! 

Kielteiset asenteet ruokkivat ihmisessä kateuden perkelettä ja muita kuolemansyntejä, joita ovat ahneus, ylpeys, himo, ylensyönti, laiskuus ja viha. Hyviä hengen hedelmiä on liian vähän. Niitä ovat usko, toivo, rakkaus, oikeamielisyys, viisaus, rohkeus ja kohtuullisuus eli maltillisuus. 

Edunvalvontajärjestelmä on tuonut oikeudenmukaisuutta, mutta vähitellen se on muuttunut valtakoneistoksi, joka estää muutokset, vaikka maailma muuttuu.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on tehty uusia avauksia, mutta kansalaiskeskustelua aristellaan yhä. Meitä ei pidetä täysjärkisinä aikuisina tässä asiassa.

Miksi kansa alistuu holhoukseen? Perustelu on yksinkertainen: tällä tavalla Suomi on selviytynyt viimeiset 70 vuotta. Se on hinta siitä viranomaisturvasta, että voi selvitä hengissä kaikissa oloissa tässä tylyssä, kylmässä maassa. On vaikea väittää tätä vastaan.

Jos me emme löydä uudenlaista, positiivista ja vapauteen perustuvaa kansalaisuutta, Suomi rappeutuu taloudellisesti, henkisesti ja sosiaalisesti, myös hengellisesti. Holhousvaltiosta aito teollisuus, yrittäminen ja riskinotto uhkaa karata. Ja onnistumisen ilo.

Yksi vähäisimpiä asioita olisi, että kelkasta pudonneet saisivat ansaita nykyistä enemmän omalla työllään menettämättä välittömästi etuja, jos uskaltaa tehdä itsekin jotain.

Kuninkaiden ja keisareiden tapaan vallanpitäjät haluavat varjella ja ohjata meitä, koska omin päin kansalaiset joutuvat hukkaan. Holhousajattelu ei ole heikentynyt, vaikka kansan koulutus- ja sivistystaso on noussut maailman huipulle. 

Miten siirtyisimme hyvinvointivaltion seuraavaan vaiheeseen, hyvinvointiyhteiskuntaan, jossa kansalaisilla on entistä enemmän vapautta ja sen vastapainona myös vastuuta? 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä