22.10.2015Teksti Marko Kulmala

Mihin olisin itse valmis?

Vierailin taannoin pakolaisleirillä Etelä-Sudanissa. Leirillä oli pari tuhatta ihmistä. Monet olivat olleet leirin asukkeina kuusi vuotta. Avustusjärjestöjen mukaan käy niin, että jos ihminen on leiriolosuhteissa yli kuusi kuukautta, hän ei enää todennäköisesti toivu henkisesti ennalleen.

Olen käynyt pakolaisleireillä myös Itä-Kongossa. Leireillä on toivoton tunnelma.

Olen miettinyt, että mihin itse olisin valmis, jos joutuisin pakolaisleirille perheeni kanssa?

Olisinko valmis ottamaan kovan riskin ja maksamaan salakuljettajille itseni ja perheeni kuskaamisesta jonnekin, jossa on paremmat mahdollisuudet edessä? Olisin. Toki voisi olla viisasta laittaa vahvin matkaan ensin ja toivoa, että perheen voisi myöhemmin yhdistää. Koko perheen matka kerralla voi olla liian suuri riski.

Ottaisinko älypuhelimeni mukaan? Totta kai ottaisin. Olisin sellaisen ilolla ostanut, koska pohjoisen nerokas insinöörikansa olisi sellaisen valmistanut ja minulle myynyt. Luultavasti ihailisin suomalaisia, jotka ovat pystyneet rakentamaan taidoillaan ennenkuulumattoman vaurausloikan vain 150 vuodessa. Euroopan köyhimmästä maasta maailman rikkaimpien joukkoon.

Mutta miksi ylipäätään pakenisin? Miksi en jäisi paikoilleni taistelemaan isänmaan puolesta?

Jos olisin valintatilanteen edessä jossain aikamme kriisimaista, minun täytyisi ensin valita se ryhmä joka puolustaisi jotain ymmärrettävää. Valitsisinko mahdollisesti joukon, jota johtaa psykopaatti lastentappaja? Vai läpeensä korruptoituneen armeijan? Vai satunnaisen sissiryhmän?

Maailman kriisialueilla ei puhuta sellaisesta isänmaan puolustamisesta, joka on tuttua Tuntemattoman sotilaan tarinoista. Todennäköisesti minua komentaisi 13-vuotias, pilvipäissään heiluva lapsisotilas.

Pakeneminen olisi perusteltu vaihtoehto.

Pakolaisia tulee Suomeen ja tulee lisää. Joudumme kysymään itseltämme poliittisesti epäkorrektin kysymyksen. Voiko pakolaisista olla jotain hyötyä? Voisivatko he tehdä niitä töitä, joihin me itse olemme liian korkeasti koulutettuja tai liian hienoja.

Tiedän. Tämä on törkeää ja näin ei toimita missään. Paitsi tietysti Ruotsissa. Ja Saksassa. Mutta niillä meneekin paremmin. Mistähän se johtuu?

 

Kirjoittaja on yrittäjä ja tarinankertoja.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä