13.11.2014Ville Blåfield

Miehet muistelevat

Samana päivänä lokakuun alussa julkaistiin kaksi päiväkirjaa samoilta vuosilta. Erkki Tuomiojan Siinä syntyy vielä ruumihia (Tammi) ja Iiro Viinasen Vaaran vuodet 1991–1995 (Paasilinna) kertovat molemmat lamavuosien politiikan kulisseista.

Tuomioja oli tuolloin eduskuntaan palannut kansanedustaja, Viinanen Esko Ahon hallituksen valtiovarainministeri. Lienee turvallista tulkita, että näistä kahdesta Viinasella oli keskeisempi rooli Suomen historiallisen talouskurimuksen selvittelyssä. Hauska yksityiskohta on, että Viinanen selviää muisteloistaan 288 sivulla. Tuomiojalta kuluu 680.

Jotain yhteistäkin miesten päiväkirjoissa kuitenkin on: ympäristöään etevämmän miehen ääni. Tätä kirjoittaessani olen Tuomiojan tiiliskiveä vasta kurkkinut, Viinasen paremmin lukenut. Kirjat ovat kaltaiselleni politiikan penkkiurheilijalle kiihottavaa tirkistelyä, mutta sittenkin kirjoittajista tulee ajatelleeksi: enpä toivoisi omaksi työkaverikseni. Sen verran saamatonta, ymmärtämätöntä ja yksinkertaisesti tyhmää porukkaa Viinanen ja Tuomioja ympärillään näkevät.

Viinanen on saanut ihan aiheesta huutia erityisesti tavasta, jolla hän kirjoittaa ministerikollegastaan Eeva Kuuskoski-Vikatmaasta. ”Voin vakuuttaa, ettei häntä tullut ikävä”, hän lopulta kuittaa Kuuskoski-Vikatmaan lähdön hallituksesta. Viinasen puolustukseksi tosin on sanottava, ettei kyse ole ainakaan pelkästään naisministerin sukupuolesta. Ilkeitä arvioita entiseltä valtiovarainministeriltä saavat myös monet miehet.

Viinasen päiväkirjojen kantava tarina on turhauma muihin poliitikkoihin, jotka eivät ymmärrä tai halua ymmärtää käsillä olevan talouskatastrofin syvyyttä. Kun edes halllituksen muista ministereistä ei ole tekemään vaikeita leikkausratkaisuja joutuu valtiovarainministeri yksin kantamaan pahan poliisin roolin.

Viinasen monin huutomerkein tehostettu päivittely antaa ankean kuvan myös politiikasta itsestään. Aika keljua peliä – ja aika kelju työyhteisö.

Ahon-Viinasen hallitus nosti Suomen lamasta, mitä voi pitää maailmanmittakaavassakin historiallisena saavutuksena. On kuitenkin mälsä ajatus, että todellisia päätöksiä ja yhteiskunnallisia uudistuksia saataisiin aikaan vain rumalla äijäretoriikalla ja poliittisella väkivallalla. Ja että tuloksena on aina katkeruutta ja ylimielisyyttä – ruumihia poliittisten muistelmien sivuilla.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä