30.3.2017Teksti: Laura Honkasalo

Matkalla helvettiin

Miltä oikea helvetin pelko mahtoi tuntua 1800-luvun suomalaisesta, joka kuunteli ankaraa saarnaa, ehkäpä korpikirkossa? Ei ollut internetiä, ei tietosanakirjoja, eikä edes kansakoulua. Nykyään on vaikea eläytyä ajatteluun, jonka mukaan helvetti oli todellinen paikka. Jylhä vuoden 1886 virsikirja pelottelee helvetillä moneen otteeseen. Värisee, vapisee kaikk’ jäseneni, /Kun ajatus se lentää mieleheni: /Kuink' helvetin on vaiva haikea, /Kuink’ kadotuksen kuoppa kauhia!

Vanha virsikirja ruoskii säkeillään kristilliseen elämään, mutta aina sekään ei riittänyt. Ankaramman näkemyksen mukaan tapakristillisyys oli melkein pahempaa kuin syntinen elämä. Pinnalliset uskovaiset päätyivät ilman muuta helvetin rikinkatkuiseen tulijärveen paistumaan. Pahinta helvetissä pitäisi olla Jumalan rakkauden menettäminen ja tyhjiinraukeaminen, mutta tämä jäi varmasti kauhunäkyjen varjoon – siitä huolimatta, että Raamatussa helvettiä ei kuvailla kovin tarkasti. Ajatus helvetistä ja paholaisesta on aina saanut sekä taiteilijoiden että kansan mielikuvituksen liikkeelle.

Kansansaduissa piru touhottaa pitkin Suomea. Lauri Simonsuuren kokoelmassa Myytillisiä tarinoita (alunperin 1947) on paljon kertomuksia ihmisistä, jotka tekevät sopimuksen pirun kanssa helpottaakseen elämäänsä. Eräs vaimo pelkää synnytyksen tuskia niin paljon, että myy sielunsa paholaiselle, jottei tulisi raskaaksi. Kun hän menee kirkkoon katumaan tekoaan, syntymättömät lapset näyttäytyvät hänelle. Tarinoiden synnit ovat käsinkosketeltavia: nuori neito käyttää leipää astinkivenä, jotteivät uudet kengät sotkeentuisi. Helvettiinhän moisesta leivän halveksimisesta päätyy.

Paholainen näyttäytyi 1800-luvulla yllättävissä yhteyksissä. Juhani Ahon romaanissa Kevät ja takatalvi 1840-luvun ylioppilas häkeltyy, kun maaseudun heränneet eivät innostu Kalevalasta ja kansanrunoudesta. Heidän silmissään Kalevala on pakanallinen teos, eikä sovi oikean uskovaisen luettavaksi.

Vanhan virsikirjan itseruoskinta tuntuu piristävältä. Nykyihminen osoittaa helposti muiden syntejä, mutta unohtaa omansa. Synkeiden, itseinhoisten virsien veisaaminen yhdessä on saattanut olla huojentava elämys.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä