18.8.2016Teksti Ulla-Maija Vilmi

Lupa rukoilla

ulla-maija vilmi

Muuan eläkeläinen kertoi juttelevansa lähiostarilla laitapuolen kulkijoiden kanssa. Hienoa, miten hän huomaa ihmiset, joita useimmat väistävät! Lisäksi hän kertoi pyytävänsä puhekumppaniltaan lupaa rukoilla tämän puolesta. Jos se käy, hän rukoilee saman tien.

Jäin miettimään, että tarvitseeko toisen puolesta rukoilemiseen edes kysyä lupaa. Miksei kenen tahansa puolesta voisi vain rukoilla kertomatta siitä hänelle? Vai onko luvan pyytämisen ja julkisen rukoilemisen tarkoituksena ehkä evankelioida?

Niin tai näin, tai ehkä kumminkin päin, mutta olematta mikään suuri rukoilija päädyin näkemykseen: rukoilla saa aina kun rukoiluttaa – ja myös lupia kyselemättä tai rukoilemisestaan kertomatta.

Tuolla ajatuksella on ollut seurauksensa. Kerran seisoin talvipakkasessa uimapuku päällä valmiina pulahtamaan kylmään veteen, kun toinen uimari huomasi ristin kaulallani ja kysyi, saisiko siunata minut. Toki. Hän teki sen kielillä puhuen, eikä aivan lyhyesti. Toisen kerran intomielinen katuevankelista sai luvan rukoilla puolestani, vaikka kieltäydyin toistamasta perässä hänen rukoussanojaan.

Minulla on myös aihe, jonka puolesta voisi rukoilla aina ja joka tilassa: eri syistä  kirkkoon liittyneet uudet seurakuntalaiset.  Rukouksessa voisi välittää pyynnön, että he löytäisivät armollisen Jumalan lisäksi seurakunnasta turvallisen kasvupaikan ja ymmärtävän yhteisön.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä