28.8.2014Teksti Marko Kulmala

Kiireinen hetki

Kuten hyvin tiedetään, vuorokaudessa on aina sama määrä minuutteja, viikosta toiseen, vuodesta toiseen.

marko kulmala

Kiire on mielenkiintoinen tila, koska se on tunne. Tässä mielessä kiire on harhaa, koska tunteet ovat harhaa. Paitsi yksi eli kiitollisuus.

Jos kiirettä ajattelee ajan kanssa, ajallahan ei ole sinänsä mitään kiirettä. Aikaa on aina yhtä paljon. Jos palastelee hetket sekunneiksi, voi kysyä itseltään, miten kiireinen juuri tämä sekunti on. Tai tämä? Voi kysyä, miten kiireinen on tämä minuutti tai seuraava.

Kiire ei oikeasti liity aikaan. Kiire liittyy tapoihimme. Jotkut meistä, kuten minä, päästämme kalenterimme välillä turpoamaan. Lasken kalenteriini tekemistä, jota en itse asiassa sinne edes halua. Mutta joskus on vaikea sanoa ei. Syntyy tunne, joka on se kiire. Olenko myöhässä, miten ehdin saada valmiiksi tämän tai tuon?

Totta kai on niin, että ihmisten arki on täynnä tekemistä, jos sattuu olemaan työssä käyvä perheellinen ihminen. On muillakin. Harrasta! Vietä vapaa aikaa! Ole aktiivinen! Mene teatteriin! Sivisty! Lue! Urheile! Syö! Älä syö! Osallistu vapaaehtoistoimintaan! Tee työsi! Suunnittele työsi! Kanna vastuusi! Ole yhteisöllinen!

Tunnen monta ihmistä, jotka ajattelevat, että sitten eläkkeellä toteutan unelmiani. Tunnen myös monta tapausta, joissa eläkkeellä ei ole enää voinut toteuttaa unelmia, koska ei enää jaksa, koska kiire ja tulevaisuuden odottaminen ovat vieneet kaikki voimat.

Kiire synnyttää pahaa mieltä. Oikein pahaa mieltä kutsutaan joskus kansanomaisesti vitutukseksi. Ystäväni kertoi harjoituksesta, jolla hän vähentää ketutustaan. Syvän ketutuksen kohdatessa hän tekee päätöksen siitä, että ketutuksen pitää kestää 10 vuotta. Hyvin nopeasti huomaa, että se on ylimitoitettu vaatimus, jolloin ketutusta voi puolittaa – kunnes hetken puoliteltuaan huomaa, että ei enää ketutakaan.

Kiireen kohdalla on hieman sama juttu. Voi ajatella, että tämä nimenomainen kiire kestää 10 vuotta ja huomaa, että ei kestäkään, koska ei tämä nimenomainen tekeminen kestä kymmentä vuotta. Tämähän kestää tunnin tai puoli. Edelleen voi kysyä itseltään, että onko minulla kiire juuri seuraavan hetken aikana.

Kuulin tutkimusta, jossa oltiin selvitetty sitä, että minkä mittainen on hetki. Viisaiden ryhmä oli tullut siihen tulokseen, että hetki on noin seitsemän sekuntia. Se on aika, joka kuluu pitkään sisään- ja uloshengitykseen. Yhden kerran.

Kun tulee tunne siitä, että nyt on kiire, aina on aikaa vetää henkeä. Se kestää seitsemän sekuntia.

Tämän kolumnin kanssa tuli kiire. Kirjoittaminen ei vienyt sen enempää aikaa kuin normaalistikaan. Kiireelle voi pistää pisteen.

Kirjoittaja on yrittäjä, kirjailija ja tuottaja.

 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä