10.9.2015Sari Tikkanen

Keräätkö perhosia?

Sari_Tikkanen_kolumnikuva2015

Ystäväni oli menossa kotipaikkakunnallaan syysjuhliin. Kemuihin lähtijäksi hän kuulosti apealta. Hän hermoili tuttavien kysymyksiä. Ystäväni on hakenut valmistumisen jälkeen töitä, mutta vielä ei ollut tärpännyt.

– Miksi pitää edes udella ihmisten ammatteja ja työpaikkoja? Eikö meissä ole mitään muuta kiinnostavaa? Paljon hauskempi aloitus olisi esimerkiksi, että keräätkö perhosia? ystäväni tokaisi.

Samaa olen miettinyt itsekin. Olen vastannut ammattia koskeviin kysymyksiin monet kerrat uudelle paikkakunnalle muutettuani. Vastaan toki mukisematta, mutta tunnen aina tiettyä epämukavuutta. Ammatin perusteella luodaan stereotypioita tyyliin: juristit kuivia, teologit hartaita, toimittajat uteliaita.  

Itse en halua kysellä ihmisten taustoja, koska ihmisten fiksuus tulee kyllä selväksi keskustellessa. Siihen ei vaikuta koulutus, ammatti tai lompakon paksuus, vaan sydämen sivistys. Fiksuus on jotain sellaista, että näkee toisen, kuuntelee, hyväksyy ja myötäelää. Meillä kaikilla on omat tarinamme, eikä kukaan ole toista parempi.

Ensi kerralla kun kohtaat uuden tuttavuuden, kysy hänen ajatuksistaan. Siitä voi tulla mielenkiintoinen kohtaaminen.



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä