22.10.2015Teksti Vesa Keinonen

Kansallista vauhkoilua

”Arabit, ne s…tanat! Kukaan niistä mutiaisista ei ole sotaa nähnytkään!” Näin rajua puhetta voi kuulla nykyään Suomessa keskellä kirkasta päivää. Ihan normaalin oloinen rouva siinä purki kovaan ääneen turhaumia ystävälleen. Oli kuin verkossa vellova vihapuhe olisi muuttunut lihaksi ja vereksi.

Mielipiteissä toisella laidalla voidaan olla aivan yhtä armottomia. Jos vähänkään erehtyy kyseenalaistamaan turvapaikanhakijoiden määrää tai toimintaa, niin rasistikortti vilahtaa sekunnissa esiin – hyvä, ettei natsikorttikin.

Jonkinlainen vauhkoilu on vallannut kansan, median mukaan lukien. Salaliittoja ja sensaatiomaisia paljastuksia nähdään joka puolella. Kieli on koventunut.

Suhteellisuudentaju taisi hävitä jonnekin loppukesän helteiden mukana. Ei runsaat 20 000 Suomeen tulijaa ole mikään apokalyptinen elämänmuotomme tuhoava heinäsirkkaparvi. En myöskään usko, että valkoiseen kaapuun pukeutunut lahtelaisteini murentaisi lopullisesti huolella vaalitun maakuvamme.

On ollut ikävää huomata, miten myös jotkut kristityt osallistuvat vihan ja epäluulojen kylvöön. Maltin ja rakkauden sanat ovat peittyneet yleiseen vauhkoiluun.

Hyvät ihmiset. Ehdotan, että tekisimme yhteisen katumusharjoituksen. Pyritään aidosti rakentavaan ja toisia arvostavaan kielenkäyttöön, niin netissä kuin kasvotustenkin. Ja muistetaan, että se eri mieltä olevakin on lähimmäisemme.



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä