Ville Hoikkala

Kannattaako roistot ottaa kiinni?

Viime viikoilla on herättänyt julkista keskustelua nuorimies, joka oli suorittanut muutaman vuoden vankeustuomion avunannosta nuoren naisen tappoon. Mies oli leveillyt sosiaalisessa mediassa teollaan ja lyhyellä rangaistuksellaan loukaten vainajan omaisten tunteita.

Keskusteluun yhtyi kansanedustaja Kari Tolvanen (kok.), joka ehti vaatia vankeusrangaistusten koventamista. Tolvanen on siviiliammatiltaan rikosylikomisario, joka on johtanut Helsingin poliisilaitoksen väkivaltarikosyksikköä. Tolvasen mielestä rikosoikeudellisen järjestelmä suosii liikaa rikoksesta syytettyjä ja unohtaa uhrin.

Vankeusrangaistus on siitä hankala, että sitä ei voi suorittaa muualla kuin vankilassa. Suomen vankilat on mitoitettu yhteensä noin 3050 vangille. Vankeja on Suomessa silti tällä hetkellä noin 3200. Meillä on enemmän vankeja kuin pitäisi. Jos jokaista Suomen vankeustuomiota kovennettaisiin yhdellä kuukaudella, Suomessa olisi satoja vankeja lisää, ja pitäisi rakentaa ainakin yksi uusi vankila.

Oikeuslaitoksen resurssipulan takia juttujen käsittelyajat venyvät. Asia voi tulla oikeuteen useita vuosia rikoksen tekoajan jälkeen, ja sillä välin syytetty on voinut raitistua ja järkiintyä. Tuomion julistamisen ja vankilaan passittamisen välillä voi kestää useitakin kuukausia, kun odotellaan että jossain vankilassa vapautuisi paikka.

Suomen vangeista noin 60 prosenttia oli työttömänä vankilaan joutuessaan. Jos rikoksen seuraamuksia arvioidaan pelkästään taloudellisesti, useimmiten rikoksen selviäminen aiheuttaa yhteiskunnalle suurempia kustannuksia kuin selvittämättä jääminen. Toimeentulotuki on 477 € kuukaudessa, mikä vastaa neljän vankilapäivän yksikkökustannusta. Jos syytetty on työelämässä, valtiolta jäävät hänen verotulonsa saamatta. Valtio maksaa myös poliisin, syyttäjän, tuomarin ja puolustajan palkat. Jos rikollinen saadaan kiinni, on harvinaista että häneltä saadaan perittyä uhrin vahinkojen korvauksia, ja nekin jäävät valtion tai vakuutusyhtiöiden maksettaviksi. Sijoitus rikosten tutkintaan maksaa vain harvoin itsensä takaisin.

Rikoksen uhria avustavalle lakimiehelle prosessin haastavin vaihe on rikosilmoituksen jättäminen. Poliisia pitää usein taivutella, kerjätä ja maanitella aloittamaan rikoksen tutkinta, ja silti poliisi saattaa sanoa, etteivät resurssit riitä tai tutkintakynnys ei ylity. Erot eri poliisilaitosten ja tutkintaryhmien välillä ovat valtavia.

Pitkät vankeusrangaistukset eivät tuo ketään murhattua eloon eivätkä paranna pahoinpideltyjen vammoja. Kun huumekauppias tuomitaan vankilaan, markkinoita avautuu aina hänen kilpailijoilleen. Vankila on hyvä pelote mutta huono ratkaisu. Pohjoismaissa on Euroopan lievimmät rangaistukset, mutta vähiten rikollisuutta.  

Suomen rikollisuus ei ole merkittävästi kasvanut viimeisten 20 vuoden aikana, ja tilastollisesta vaihtelustakin osa selittyy lainmuutoksilla. Rikollisuuden vähentämisessä tärkeintä on huumeongelmaisten ammattitaitoinen hoito, syrjäytymisen ehkäisy, poliisin työn laadun yhdenmukaistaminen ja avun saaminen perheiden ongelmiin. Joka niitä julkisesti kannattaa, saa kuulla olevansa idealistinen kukkahattu. Pitääkin valita hattuuni sopivat kukat!  

Kirjoittaja on lakimiesyrittäjä.

(Kaikki tilastotiedot ovat Rikosseuraamusviraston tilastollisesta vuosikirjasta 2012.)


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä