10.10.2013Leena Huima

Kahvipaketti tilauksessa

leena huima 10.jpg-153x200Kuopus on tulossa käymään illalla. Kahvi on lopussa. Lähetän Kuopukselle tekstiviestin: Tuo tullessasi kahvipaketti. Hän lukee sen lounastauolla ja vastaa: Ok. Ilalla hän tulee kahvipaketteineen.

Kirjoittaminen on kummallista ja salaperäistä. Enkä tarkoita tällä nyt kummallisista ja salaperäisistä asioista kirjoittamista. Kauppalistan, kalenterimerkinnän tai tekstiviestin kirjoittaminen se vasta kummallista ja salaperäistä onkin. Kun kirjoitan jotakin paperille tai lähetän tekstiviestin tai sähköpostia, teksti jää odottamaan jonkinlaisessa välitilassa sitä, että se joskus luetaan. Kun se luetaan, siitä tiedetään, mitä asiaa minulla on, vaikka en enää sitä edes itse muistaisi.

Simpanssit, etenkin kääpiösimpanssit eli bonobot, voivat oppia kirjoittamaan eli yhdistämään merkkejä ja käsitteitä toisiinsa. Ne voivat jopa oppia kielioppia, toisin sanoen merkkien yhdistelyä. Pyynnön merkki ja banaanin merkki yhdessä ovat ”anna minulle banaani”. Bonobo, joka on kaikista ihmisapinoista eniten ihmisen kaltainen, ei kuitenkaan voi oman kirjoitustaitonsa avulla siirtää ajatustaan ajassa eteenpäin. Se kirjoittaa vain nykyhetkeen.

Ihmisilläkin on nykyään tapana kirjoittaa hetkeä varten. Kirjoitan, mitä juuri nyt näen ja koen, ja jaan sen heti kaikkien kiinnostuneiden kanssa. Samoin lähetellään kännykkäkameroiden kuvia tutuille, mutta myös julkistettaviksi kaikille. Se on bonobon viesti: tätä tapahtuu nyt, tätä haluan tänään.

Nykyhetken viesti nykyhetkelle ei saisi jäädä ainoaksi viestilajiksi. On tärkeää, että meille jää myös tekstejä, jotka puhuvat tuleville ajoille. Ehkä jotakin, jota nyt ei ymmärretä eikä oteta huomioon. Se voi olla vanhaa, joka on unohdettu. Tai se voi olla uutta, jota ei vielä ole tajuttu.

Sen takia ei ole hullumpi juttu, että on elämäntarinakursseja. Ehkä ei myöskään ole kovin viisasta tuhota vanhoja päiväkirjoja, vaikka niissä olisikin liiantuntuisesti henkilökohtaisuuksia. Eikä vanhoja kirjeitä tai postikortteja.

Herrnhutilaisilla on tapana kirjoittaa oma elämänhistoriansa luettavaksi kirjoittajan hautajaisissa ja sitten säilytettäväksi. Siinä on paljon järkeä. Semminkin, jos hurskastelun leimaa pelkäämättä liittää siihen jonkun hengellisen viestin perässähiiihtäjille. Kenties joku lukee sen joskus ja päättää noudattaa sitä. Toihan Kuopuskin sen kahvin sitten illalla.

Ja puhutaanhan siinä yhdessä vanhassa Kirjassakin ihmiselämän kalleimmista asioista myös niille, jotka eivät vielä ole syntyneetkään.

 

Kirjoittaja on kirjailija ja media-alan yrittäjä.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä