23.11.2017Teksti: Vesa Keinonen

Kädet takapuolessa

Jokunen aika sitten sosiaalinen media täyttyi #metoo-kampanjasta. Siinä erilasta seksuaalista ahdistelua elämänsä aikana kokeneet ihmiset ilmoittautuivat.

Oli vavahduttavaa lukea kymmenien ystävä- ja tuttavapiirini naisen kertovan kokemuksistaan. Kenen ahteria oli puristeltu kadulla keskellä kirkasta päivää, kuka taas oli joutunut katsemaan edessään masturboivaa miestä. Myös muutama miespuolinen ahdisteltu kaverini uskalsi avautua somessa.

#metoo-kampanja nosti kissan kunnolla pöydälle. Miksi häirinnästä on vaiettu? Onko muita syitä kuin häpeä? Jokaisella ihmisellä on oikeus elää vapaasti ilman, että joutuu altistetuksi häiritseville teoille, ilmeille tai puheelle. Tätä viestiä täytyy ilmeisesti paukuttaa kansan päähän vieläkin enemmän.

Pohdin myös omaa käyttäytymistäni. Ketään en tietenkään kouri, mutta minusta on hauska aina silloin tällöin jaella kohteliaisuuksia tutuille ja vieraammillekin aikuisille naisille. Saatan ystävällisesti kehaista uutta kampausta tai takkia. Negatiivista palautetta en ole näistä kommenteistani saanut.

Mutta syyllistynkö tällaisella puheella kuitenkin jonkinasteiseen häirintään? Käytänkö jopa valta-asemaani toista kohtaan? Kipeitä kysymyksiä, joiden edessä käy neuvottomaksi. Paras ohje lienee jatkossakin terveen järjen käyttäminen. Äläkä koskaan tee toiselle sellaista, jota et haluaisi itsellesi tehtävän.



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä