22.9.2016Maija Nyman

Jumalaisen arkista elämää

Ellei näin olisi, oma elämäni olisi huomattavasti tylsempää ja merkityksettömämpää. Tässä seikkailussa usko ja johdatus antavat ainutlaatuisen katsantokannan. Ilman niitä, voisin puhua vain tunteettomasta kohtalosta. Sen alle jää helposti makaamaan näkemättä auringonnousua taivaanrannassa.

Kyseessä ei ole kevyt tie, vaikka kaikki tuleekin ilmaiseksi. Tie sisältää kipuja, rajallisuutta, heikkoutta, sotkua ja sairautta ihan riittämiin. Nopea rukous kaiken sairauden poistumiseksi tai ihmissuhteiden eheytymiseksi, talouden kohentumiseksi tai työpaikan saamiseksi saattaa tuottaa hyvää tulosta. Rukouksiin vastataan ja esirukoilijan tarkoitus on hyvä, mutta Kaikkivaltiaan Jumalan suuri käsi ja rajaton viisaus toimivat omalakisesti ja toisinaan ristiriitaisestikin. Ellei näin olisi, Uusi ja Vanha testamentti olisivat kokoelma vain kauniiden ja rohkeiden kehityskertomuksia. Kirja ei olisi silloin puhutellut ainakaan minua.

 Elämää rajaavat ja horjuttavat yllätykset toimivat yhtä ihmeellisesti kuin nopea vapautus ahdingosta. Kulunut kesä vahvistaa kokemukseni jälleen vääjäämättömästi. Jos olisin saanut elää kivuitta ja ilman mitään rajoja tai saanut niihin yliluonnollisen avun hetkessä, olisin tänään ehkä vielä ylimielisempi kuin luonnostani olen. Olisin kenties kokenut olevani etuoikeutettu ja katsellut lähimmäisteni vaellusta vähän korkeammalta. Saattaa olla, etten olisi kestänyt nopeita rajuja ihmeitä. Ehkäpä olenkin rakennettu pieniä ihmeitä varten. Ehkä osaan tulkita juuri niitä Jumalan läsnäoloksi elämässäni.

Yllättävät istunnot päivystyksessä pullean punkin pureman, selkäkivun tai muun vaivan takia ovatkin olleet kuin jumalanpalveluksia. Kun katsoo Luojan luomilla silmillä vierellä istujaa, löytää lähimmäisen. Hän saattaa tarvita hyvää sanaa ja aitoa kohtaamista. Sydämen silmillä näkee todella enemmän, myös nuoren lääkärin valkean takin alle. Kaikki lähimmäiset ovat siinä kuuloetäisyydellä, myös ventovieraat. Voi sanoa oikeat sanat oikealla hetkellä oikealle ihmiselle.

 Ottaa aikaa, että tapahtumista voi kiittää. Tapahtukoon Herra sinun tahtosi, kun tästä herään ja lähden päivän askareisiin, on arkista uskoa parhaimmillaan. Jos ylipäätään rukoilen johdatusta, uskonko sen tapahtuvan myös silloin, kun minua viedään outoja teitä? Uskonko ylipäätään Jumalaan – ja millaiseen? Onko uskominen perittyä tapaa, itsensä tuudittamista levollisuuteen, vai ihan oikeasti heittäytymistä Jumalan käsiin – tuli mitä tuli?

Kun haluaa olla käytettävissä, voi kokea taivaallisen arkista elämää.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä