21.1.2016Teksti Maija Nyman

Juhlia ajassa ja ytimessä

”Ne, jotka syvästi rakastavat, eivät koskaan vanhene. He kenties kuolevat korkeassa iässä, mutta he kuolevat nuorina”, sanoi Viktorian ajan näytelmäkirjailija Arthur Wing Pinere. Olen samoilla linjoilla hänen kanssaan.

Tällaista elämänasennetta tahdon opetella enemmän. Ellen rakasta nyt, milloin sitten? Aika ja rakkaus ovat erottamattomat. Molemmat kypsyvät ja kantavat hedelmää.

Ne eivät kysy minulta lupaa tulla ja ne lipuvat sormieni lomasta omaa tahtiaan kohti uusia seikkailuja – minun elämässäni. Kun yritän saada niistä otteen, ne vain hymyilevät.

Mitä merkitseekään 50 vuoden takainen ajanjakso, jolloin sain valkolakin Turussa ja olin kaukorakastunut. Miten oikea rakkaus antoi odottaa ja tuli sitten kuin puun takaa, varoittamatta. Ovikellon soitto keskellä yötä ja se oli siinä! Miten pienistä pojistani on saattanut kasvaa minulta huomaamatta keski-ikäisiä miehiä ja perheenisiä!

Miten ovelasti rakkaus on sukkuloinut kaikkina näinä vuosina ja on yhä väsymätön voimatekijä! Kun minä jään tuleen makaamaan, rakkaus nostaa päätään: Herätys, on aika rakastaa ja juhlia!

Näin vuoden alkaessa ilmassa on erityistä juhlan aikaa ja taikaa. Kaikki tuntuvat juhlivan jotain. Suomen matalapaineen keskellä se varmasti auttaa näkemään merkityksiä, luo valoa ja tulevaisuuden uskoa. Juuri päästiin Sibeliuksesta, jonka musiikki onneksi jää elämään ja eetteriin. 100 vuotta sitten syntyivät muun muassa Lasse Pihjamaa, Lauri Viita, Erik Tawaststjerna, Kauko Käyhkö, K.V. Laurikainen, Hilkka Helinä – Harold Wilsonista puhumattakaan. Monet työmuodot kirkossamme, järjestöt ja yhdistykset juhlivat, ja niin aion minäkin – jos Jumala suo.

Juhlissa korostuu aika ja rakkaus. Niiden humussa annetaan uusien sukupolvien ymmärtää, että pitkät perspektiivit ja linjat ovat elintärkeitä. Ellei ole juuria, eivät siivetkään kasva vahvoiksi. Tulee tuhkamunia, torsoja, typistettyjä elämyksiä – ja sielultaan kepeän kapeita kansalaisia.

Voimakkaimmin minuun on vaikuttanut alkava Vivamon 100-vuotisjuhla. Paikan historia sisältää sodan ja rauhan ajat, suuret ja pienet menetykset, työnteon tuskan ja palvelemisen ilon. Se on iso pala maamme hengellisen elämän historiaa vaatimattomasti, itsestään ääntä pitämättä. Elleivät Vivamon ”tädit” olisi luottaneen Jumalan johdatukseen, maastamme puuttuisi paikka, josta syvä hengellinen viisaus ja armon taju on tarttunut lapsiin, nuoriin, varttuneisiin, ikäihmisiin.

Koska Vivamossa on rakastettu paljon, oltu ajassa ja ytimessä, siellä ei päästy eikä nytkään päästä vanhenemaan. Ja jos ja kun kuollaan, niin kuollaan nuorina.

”He saapuvat juhlimaan, idästä ja lännestä…”.                                              

Teidän, Elisabet Selmer alias Maija Nyman

 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä