30.7.2014Teksti Heli Karhumäki

Ei mitään krääsää

”Vai kirppikselle. Mitäs meinaat ostaa?” kysyi puoliso kesken varastohyllyjen nikkaroinnin.
”Säilytyslaatikoita etsiskelen, kun aion järjestää kaappeja.”
”Jaahas, hyvä. Otapa tuosta parikymppiä ekstraa. Älä sitten osta mitään krääsää.”

Näin hövelisti kannustaen puolisoni suhtautui kirpparivisiittiini. Krääsävaroitusta pidin lähinnä vitsinä, koska miehen pitäisi tietää, ettei kirppikselle lähdetä täsmäostoksille, vaan tekemään yllättäviä löytöjä.

Säilytyslaatikoita ei löytynyt, mutta sen sijaan kaitaliina ja tabletteja, lasinen kissa ikkuna-asetelmaan, neljä paria miniatyyrikahvikuppeja, rasia pisaranmuotoisia lyijylasikristalleja, ruutukankaalla vuorattu rottinkikori ja kaksi lasikarahvia. Silkkoja täysosumia, ja kaikki yhteensä kahdella kympillä.

Esittelin kotona löytöni iloisesti hehkutellen, mutta ne herättivätkin huokauksen ja nihkeitä huomioita. Pöytäliinat jees, mutta tuo kaikki muu! Astioita, jotka eivät sovi yhteen entisten kanssa. Leikkikahvikuppeja, joista ei voi juoda kahvia. Kopallinen heräteostoksia, tarpeetonta tavaraa hyllyjen täytteeksi! Ja mihin tuollaisia kristallikoristeita ylipäätään käytetään?

Ai mihin? Vain mies voi olla noin tomppeli ja kysyä. (Ja kysyminen on kyseenalaistamista.) Kristallejahan voi ripustaa vaikka mihin. Jos onnistuu löytämään eurolla kuusi kristallia, ne todellakin ostetaan pois. Sitten on mistä ottaa tarvitessaan.

Nielin harmistuksen kyyneleitä. Ei tämä ollut krääsää, vaan jokainen tavara oli harkittu ja hyödyllinen. Hyödyllinen siksi, että se tuottaa iloa. Tai on kaunis tai hauska. Siis ilahduttaa mieltä. Ei kaiken tarvitse sopia johonkin aiempaan. Ei kaiken tarvitse tulla heti käyttöön. Kaunista voi ostaa varastoon.

Mihin minä tätä kaunista krääsää tarvitsen? Olemaan nähtävänä, koska elämän paino on raskas ja kuoleman varjo on kaiken hyvän yllä. Kaunis turhuus on elämän kipua lieventävää särkylääkettä, arjen erämaahan puhjennut kukka, taistelukentälle istutettu omenapuu. Se on toivon julistus lannistavassa maailmassa, uhmakas protesti sitä vastaan, mikä uhkaa ja pelottaa.

Kaunis turhuus on välähdys Jumalan maailmasta. Hän luo tuhlaten kauneutta luonnossa. Hän antoi ihmiselle kauneuden kaipuun ja kyvyn valmistaa kaunista. Siellä missä on lupa elämän koreuteen, siellä tunnistan Jumalan hyväksyvän läsnäolon. Siellä saan kerätä voimia vastoinkäymisiä varten.

En minä hae turvaa tavarasta, sillä kestävinkin esine on katoavaa. En minä uppoudu tavaroiden maailmaan, sillä silloin eläisin harhassa. Mutta tarvitsen vastapainon pettymyksille ja luopumisille, joita elämässä riittää. Kun annan kauneuden kannatella, saa voimia vastuiden kantamiseen ja kutsumusteni hoitamiseen.

Ehkä jonakin päivänä en tarvitse tavaraa, vaan sydän on saanut tarpeekseen. Sitten on aika lahjoittaa pois ja katsella vain sielunsa silmin maata, joka odottaa. Maata, jossa kyyneleet on pyyhitty ja kaikki entinen on mennyt.

Siihen saakka, rakas puoliso, rakenna vain lisää hyllyjä.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä