20.8.2015Teksti Maija Nyman

 

Avuttomuuden missio

Yksi olkapää operoitiin ja hetkessä oli suostuttava arkiavuttomuuteen. Uusi tila yllätti ja on nostattanut uusia tunteita. Itsenäisyyden ja oman itsensä hallinnan tilalla on jatkuva avun tarve. Ei ole helppoa eikä järin miellyttävääkään pyydellä apua. Huumori auttaa, mutta vähitellen vitsit vähenevät.

Tässä ristiriitaisissa tunteissa pyrkii kuitenkin koko ajan pintaan syvä kiitollisuus: saan apua, saan hyvää hoitoa – olen etuoikeutettu ihminen tässä tuskien täyttämässä maailmassamme. Moni on paljon suuremmassa avun tarpeessa, hoitajan tuen varassa aamusta iltaan. Kipua ei voi paeta mihinkään.

Älä siis valita, nainen!

Elämä on jokaisen kohdalla haurasta ja yllättävää, kaikille voi sattua kaikkea. Me ja lapsemme vaan ajaudumme erilaisiin tilanteisiin omasta syystämme tai toisten tai sitten vain ilman mitään selitystä. Ellei itse koskaan joudu avuttomuuden tilaan, ei ymmärrä asettua toisen rinnalle. Myötäelämiseen tulee syvempi sävy, kun tietää edes jotain avuttomuudesta.

Fyysinen avuttomuus tekee nöyräksi tai nöyryyttää. Mieli menisi ja tekisi, mutta elimistö, fyysinen ruumis jarruttaa. Joutuu tinkimään monesta, on suostuttava toimintojen vajavuuteen. Henkinen avuttomuus antaisi kenties ruumiin toimia, mutta siihen ei löydykään motivaatiota eikä voimaa. Sielun tuskan saattaisi toisinaan vaihtaa mieluummin fyysiseen vaivaan. Molemmissa ihminen käy taistelua katkeroitumista vastaan tai etsii ikänsä syyllisiä, myös itsestään.

Miksi taide, koskettavimmat näytelmät ja runot nousevat usein kivusta ja avuttomuudesta? Miksi helpon elämän tuotteet ovat keveitä?

Mitä siellä avuttomuuden yksinäisyydessä koetaan, kuka tulee lähelle? Nouseeko tuli todella tuhkasta?

Jumalan maailmassa avuttomuuden tila ei ole tappio eikä rangaistus. Jumala itse kärsi ihmisen osassa, hän siis tietää miltä tuntuu. Raamatun mukaan hän on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän ja murtunut mieli. Paavalin oma pistin kirkasti Jumalan armossa olevan hänelle kylliksi. Heikkoudessa ei ole mitään hävettävää. Se kuuluu ihmisyyteen.

Jeesus paransi sairaita ja varmasti tänäänkin koetaan ihmeparantumisia. Itsekin kävin rukousjonossa. Minulle vakuutettiin välittömästi, että nyt olkavarsi parani, kiität vaan. Ihan levollisesti uskoni mukaan totesin, etten sellaista havainnut ja huomenna menen leikkaukseen, jossa se voi tapahtua. Toki uskoin, että Herramme voi yön aikana ja milloin vain parantaa – tai sitten hän toimii toisella tavalla tahtonsa mukaan. Itselleni jokainen kohtaaminen näiden vaivojen yhteydessä, olkoon kyse sitten vastaanotto- tai hoitohenkilökunnasta ja potilastovereista, ovat merkinneet ilmeistä johdatusta. Jospa vaiva ja tuska eivät olekaan vain minua varten, vaan ne koskettavat monia muita. Näissä vaiheissa Jumala on tullut lähelle, antanut sanoja, avoimuutta ja rohkeutta viestittää näkymättömän maailman todellisuudesta. Elämästä ei tullut kivuttomampaa, mutta mielekkäämpää kyllä.

Heikkous ja avuttomuus on ainutlaatuinen missio. Tapahtukoon sinun tahtosi -asenteella tapahtuu. Rajaton ottaa rajallisuuden käyttöönsä.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä