24.4.2014Lea Lappalainen

Älä koskaan sano ehkä

…. jos voit sanoa kyllä, riimitteli Tommy Tabermann.
Monet seurakuntalaiset hierovat nyt ohimoitaan. Kyllä, ei? Vai ehkä. Lähtisinkö ehdokkaaksi syksyn seurakuntavaaleissa?

Itse sanoin seurakuntavaalien ehdokkuudelle kyllä 25-vuotiaana. Hyppäsin kyytiin, joka oli kaikin puolin opettavainen, vaikka asioiden verkkainen eteneminen ihmetyttikin.

Ensin opeteltiin aakkoset, miten seurakunnan hallinto toimii, mikä kuuluu luottamushenkilölle ja mikä ei. Seurakuntaneuvostotyö poiki parin toimikunnan jäsenyyden. Tiedotus oli niistä mieluisin, koska sen parissa jo päivätyössä askaroin.

Toisella nelivuotiskaudella oli rento olo ja koin vaikuttavani oman kulmakunnan ihmisten hyväksi. Kaikkiaan luottamustehtävissä vilahti 22 vuotta, mistä on näkyvänä muistona Helsingin seurakuntayhtymän sinivalkoinen standaari kirjakaapin ylimmällä hyllyllä ja kunniakirja työhuoneen seinällä.

Käytyäni tänä talvena vaaleja pohjustavissa tilaisuuksissa olen yllättynyt myönteisesti. Olen törmännyt huippuluokan seurakuntavaalikandidaatteihin. Uusia tulokkaita ei näytä olevan jonoksi asti, mutta innostunut pöhinä saa veren kiertämään. Luottamustehtävä voi olla tie syvempään hengelliseen elämään, muuan tuttu konkari totesi viime viikolla.

Kun minultakin äskettäin kyseltiin ehdokkuudesta, vastaus oli ensin ehkä ja sitten ei. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Viimeinen mahdollisuus sanoa kyllä on syyskuussa.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä