"Sanasta saa hengen ravintoa ja oppia uskosta tavalla, joka linkittyy maailmaan ympärillämme."

Tilaa Sana-lehti nyt tarjoushintaan 45 €. Tilaukseen sisältyy viisi painettua aikakauslehteä sekä Sana.fi-verkkomedian koko sisältö (kuunneltavat uusimmat artikkelit, podcastit, kokonaiset näköislehdet vuoden 2021 alusta sekä arkistojen aarteet).

Tee tilaus verkossa Sana.fi tai sähköpostitse tilaukset@sana.fi. Asiakaspalvelumme palvelee puhelimitse 0400 793406 ma-to klo 10–14.

6. LOKAKUUTA

Jeesus palasi taas Kapernaumiin. Jonkin ajan kuluttua ihmisille selvisi, minne hän oli majoittunut. Paikalle kerääntyi niin paljon väkeä, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus opetti heitä. Neljä miestä kantoi halvaantunutta hänen luokseen, mutta kun he eivät päässeet väkijoukon läpi, he kaivoivat kattoon aukon Jeesuksen yläpuolelle. Aukon tehtyään he laskivat alas paarit, joilla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki miesten uskon ja luottamuksen, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.” Mark. 2:1–5, UT2020

Miten valtavan lahjan mies omistikaan: ystävät kantoivat hänet Jeesuksen luokse, eivätkä ihan helpointa tietä. Moni olisi luovuttanut nähtyään ihmispaljouden ja vaikean reitin. Ei ollut varmaa, onnistuuko katon purkaminen ja mitä Jeesus sanoo tai tekee.

On helpompi epäillä ja tarkkailla olosuhteita, kuin mennä kohti toivottomalta näyttävää tilannetta. Ystävät uskoivat ja luottivat, mitkään esteet eivät olleet liian suuria. Kaikki odottivat Jeesuksen reaktiota. Jeesus sanoikin jotakin, mitä kukaan ei odottanut. ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.” Mies parani, ei vain ruumiillisesti vaan myös sisäisesti.

Vaikka emme olisi halvaantuneita, syntimme voivat ikään kuin halvaannuttaa meidät. Synnin paino vie voimamme, ilomme ja rauhamme. Tarvitsemme tänäänkin Jeesukselta sanat: ”Poikani, tyttäreni, sinun syntisi annetaan anteeksi.”

Anne Pircklén
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

5. LOKAKUUTA

Jumala on myös vahvistava teitä loppuun saakka, niin ettei teissä ole moitteen sijaa Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen päivänä. • 1. Kor. 1:8

Äitini, joka oli koko ikänsä uskonut Jeesukseen, sairastui vanhoilla päivillään Alzheimerin tautiin ja muutti lopulta hoitokotiin asumaan. Koska asuin itse kaukana, en voinut käydä kovin usein hänen luonaan. Sen sijaan soittelin hänelle. Puhelut olivat yleensä lyhyitä. Äiti ei oikein kyennyt enää juttelemaan.

Mutta kerran hän alkoi yllättäen puhua minulle siitä, miten tärkeää on syntien anteeksiantamus, joka meillä on Jeesuksessa. ”Se tekee meistä myös perillisiä”, äiti sanoi. Hän jatkoi puheella Jumalan antamasta ilosta. ”Ilo Herrassa on teidän...” Äiti ei muistanut jatkoa, joten minä avitin: ”...väkevyytenne.” (Neh. 8:10.) Sitten hän kertoi, miten viisaus sydämessä opettaa häntä. Vaikutti siltä, että Pyhä Henki oli kohdannut äitiä ja muistuttanut häntä tärkeistä asioista.

Sairaus eteni. Tuli aika, jolloin äiti ei muistanut enää Jeesustakaan. Vähän ennen kuolemaansa hän makasi lähes puhumattomana sängyssä. Hänen päällään oli seurakunnan piirin neuloma peite. Olin käymässä hänen luonaan serkkuni kanssa.
Kun ihailimme peitettä, äiti yhtäkkiä tarttui siihen ja sanoi: ”Tämä on turva.” Hän tunsi siunauksen, jonka peiton neuloneet rukoilijat olivat sen saajan ylle lausuneet. Jumala vahvisti äitiä loppuun saakka.

Isä, vahvista minuakin loppuun saakka!

Päivi Peittola
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

4. LOKAKUUTA
Onnellisia ovat ne, joiden vaellus on nuhteetonta, ne, jotka seuraavat Herran lakia. • Ps. 119:1

Kenen vaellus voi olla nuhteetonta — tai moitteetonta, kuten tuo sana kuuluu Psalmit 2024 -suomennoksessa?

Ei kenenkään. Lukijan katse takertuu helposti juuri näihin sanoihin. Hänen mieleensä muistuu monta esimerkkiä siitä, miten hän on poikennut Jumalan tahdosta ja toiminut väärin. Katse kääntyy omaan napaan, omaan syyllisyyteen, itsekkyyteen, voimattomuuteen ja haluttomuuteen.

Entä jos katsonkin ensimmäistä sanaa? Mikä tekee ihmisen onnelliseksi? Tutkimusten mukaan ainakin se, että tuntee yhteyttä toisten kanssa ja että kokee omalla elämällä olevan merkitystä. Psalminkirjoittajan mukaan ihmisen tekee onnelliseksi myös se, että hän on yhteydessä elävään Jumalaan, noudattaa Jumalan tahtoa elämässään.

Jeesus opetti: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin” (Matt. 6:33).

Kun kiinnitän katseeni ensin siihen, mitä Jumala on, millainen hän on ja mikä hänen tahtonsa on, elämän muut osa-alueet asettuvat oikeaan keskinäiseen suhteeseen. Jumalan tahdon etsiminen voi tuottaa jopa suuren ilon, niin kuin psalmissa myöhemmin sanotaan: ”Sinun käskyistäsi minä saan ilon, ne ovat minulle rakkaat” (Ps. 119:47).

Virpi Nyman
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024