7. LOKAKUUTA

Mutta sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun nimesi kaikuu polvesta polveen. • Ps. 102:13

Sana mutta tässä jakeessa ennakoi vastausta siihen totuuteen, että meidän päivämme ovat kuin nopeasti katoava varjo. Ruohon lailla mekin lakastumme suhteellisesti ajatellen kovin pian.

Psalminkirjoittaja on ahtaalla oleva, nääntynyt ihminen, jonka on pysäyttänyt terveyden heikkeneminen ja jota on koskettanut voimakkaasti elämän katoavaisuuden tiedostaminen. Ruohoa käytetään katoavaisuuden vertauskuvana sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa ja varsinkin psalmeissa paljon.

Hautajaisissa ovat usein esillä psalmin jakeet: ”Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne. Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.” (Ps. 103:15–17.)

Viitatessaan samaan vertauskuvaan eli ruohon kuivumiseen ja kedon kauniin kukan lakastumiseen Pietari korostaa vastakohtana Herran sanan pysymistä iäti (1. Piet. 1:23–25). Näin edellä olevien jakeiden valossa on noussut esiin kolme tekijää, jotka ovat ikuisesti pysyviä: itse Herra, hänen sanansa ja hänen armonsa. Siksi näännyksissä oleva, oman katoavaisuutensa tiedostava ihminen saa turvautua vähäiseksikin kokemassaan uskossa Jeesuksen lupaukseen: ”Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!” (Matt. 6:30.)

Hannu Päivänsalo
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

"Sanasta saa hengen ravintoa ja oppia uskosta tavalla, joka linkittyy maailmaan ympärillämme."

Tilaa Sana-lehti nyt tarjoushintaan 45 €. Tilaukseen sisältyy viisi painettua aikakauslehteä sekä Sana.fi-verkkomedian koko sisältö (kuunneltavat uusimmat artikkelit, podcastit, kokonaiset näköislehdet vuoden 2021 alusta sekä arkistojen aarteet).

Tee tilaus verkossa Sana.fi tai sähköpostitse tilaukset@sana.fi. Asiakaspalvelumme palvelee puhelimitse 0400 793406 ma-to klo 10–14.

6. LOKAKUUTA

Jeesus palasi taas Kapernaumiin. Jonkin ajan kuluttua ihmisille selvisi, minne hän oli majoittunut. Paikalle kerääntyi niin paljon väkeä, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus opetti heitä. Neljä miestä kantoi halvaantunutta hänen luokseen, mutta kun he eivät päässeet väkijoukon läpi, he kaivoivat kattoon aukon Jeesuksen yläpuolelle. Aukon tehtyään he laskivat alas paarit, joilla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki miesten uskon ja luottamuksen, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.” Mark. 2:1–5, UT2020

Miten valtavan lahjan mies omistikaan: ystävät kantoivat hänet Jeesuksen luokse, eivätkä ihan helpointa tietä. Moni olisi luovuttanut nähtyään ihmispaljouden ja vaikean reitin. Ei ollut varmaa, onnistuuko katon purkaminen ja mitä Jeesus sanoo tai tekee.

On helpompi epäillä ja tarkkailla olosuhteita, kuin mennä kohti toivottomalta näyttävää tilannetta. Ystävät uskoivat ja luottivat, mitkään esteet eivät olleet liian suuria. Kaikki odottivat Jeesuksen reaktiota. Jeesus sanoikin jotakin, mitä kukaan ei odottanut. ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.” Mies parani, ei vain ruumiillisesti vaan myös sisäisesti.

Vaikka emme olisi halvaantuneita, syntimme voivat ikään kuin halvaannuttaa meidät. Synnin paino vie voimamme, ilomme ja rauhamme. Tarvitsemme tänäänkin Jeesukselta sanat: ”Poikani, tyttäreni, sinun syntisi annetaan anteeksi.”

Anne Pircklén
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024