27. KESÄKUUTA

Onhan kirjoitettu: – Niin totta kuin elän, sanoo Herra, jokainen polvi on notkistuva minun edessäni ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa. • Room. 14:11

Mikä on oudoin riidan aiheesi?

Olen kerran joutunut sanaharkkaan siitä, miten viipaloidaan kurkku: juustohöylällä vai veitsellä? Kuulostaa ehkä uskomattomalta, mutta aiheesta voi saada aikaan pienimuotoisen kylmän sodan.

Roomalaiskirjeen 14. luvun 11. jae vaikuttaa siltä kuin se olisi väärässä paikassa. Koko alkuosa käsittelee eri mielipiteistä keskenään kiistelevien kristittyjen riitoja. En ihmettele, että Paavali hermostuu. ”Nostakaa jo katse omista ja kaverin kurkkuviipaleista”, hän ärähtää kuin hermostunut opettaja. ”Ettekö tajua, että olemme kaikki kurkkuinemme Jumalan edessä!”

Olimmepa siinä sitten kädet kohotettuina tai ristissä; polvillaan tai seisten; uudella, vanhalla tai vielä vanhemmalla raamatunkäännöksellä varustettuna, olennaista on, että me kaikki seisomme Jumalan kasvojen edessä. Tärkeintä ei ole vilkuilla naapuria, katsoa, ovatko hänen vaatteensa suorassa, miten hän käyttäytyy. Tärkeämpää on katsoa Jumalaan, tunnustaa, kuka hän on. Niin tekevät muutkin omalla tavallaan ja tyylillään. Olemme hänen edessään kurkkuinemme yksin, emme kilpaile viereisen kristityn kanssa. Painamalla toista alas ei saa itse kunniaa.
Tämä ei ole kuva viimeisestä tuomiosta. Se on jokapäiväinen tilanne.

Olemme Jumalan kasvojen edessä jo nyt. Mihin keskitymme? Juuri minun tavallani viipaloituihin kurkkuihin vai häneen?

Susanna Luttinen-Kivistö

26. KESÄKUUTA

Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle. • Room. 14:8

Älkää tuomitko toisianne. Niin kuuluu Roomalaiskirjeen 14. luvun otsikko, jonka alle kuuluu myös tämänpäiväinen jae. Paavali kuvaa Kristukseen uskovia palvelijoiksi. Nykyäänkin yrityksen työntekijät ovat yrityksen käyntikortti, niin hyvässä kuin pahassakin.

Uuden testamentin ajan maailmassa palvelija oli paljon tiukemmin sidoksissa isäntäänsä kuin meidän aikamme työntekijä. Maailma oli paljon hierarkkisempi, kuin me täällä demokraattisessa Pohjolassa voimme kuvitellakaan. Palvelija kuului isännälleen. Isännällä oli oikeus myös rangaista palvelijaansa ruumiillisesti, sitä pidettiin täysin asiaankuuluvana. Toisten palvelijoita ei kuitenkaan ollut lupa rangaista, sillä sellainen olisi ollut kajoamista toisen omaisuuteen.

Paavali muistuttaa, että kristittyinä olemme saman isännän, Kristuksen, palvelijoita. Tuomiovalta kuuluu yksin isännälle eli Jeesukselle myös silloin, kun uskonsisar tai -veli meidän mielestämme toimii jollakin tavalla väärin. Emme ole itsemme omia. Kaikki, mitä tänäänkin teemme, on omistajamme, Kristuksen, käyntikortti toisille ihmisille. Meillä on valtava vastuu.

Samalla meillä on luottamus siihen, ettei hiuskarvakaan putoa Isämme tietämättä. Kuulumme hänelle, joka on meidät verellään lunastanut. Kuulumme joka hetki, myös kuoleman hetkellä.

Malla Lepistö
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

4.–6.8. Vivamo, Lohja
Akvarellikurssi kutsuu kokemaan värien vuorovaikutusta ja niiden mukaan heittäytymistä. Voit olla ensikertalainen tai kokenut konkari. Kurssilla kehitetään omaa ilmaisutapaa ja tunteiden vapaata tulkintaa. Innoituksen lähteinä ovat Vivamon värejä hehkuva kesämaisema, Sanan aarteet ja ohjatut harjoitustehtävät.

Kurssi alkaa tiistaina 4.8. klo 12.00 lounaalla ja työskentely alkaa klo 13. Kurssi päättyy torstaina 6.8. klo 17 päivälliseen.

Kurssin ohjaa taiteilija-pappi Katja-Maaria Kaskinen, joka opettaa väriteoriaa ja antaa yksilöllistä ohjausta.

Täysihoito yht. 245-305 €
Kurssimaksu 130 €
Ilmoittaudu viimeistään 23.7.
https://kansanraamattuseura.fi/akvarellimaalaus/
#maalauskurssi #katjamaariakaskinen #akvarellimaalaus

25. KESÄKUUTA

Nämä teidän tulee pitää: Puhukaa totta toisillenne! Jakakaa oikeutta totuuden mukaan, niin että rauha vallitsee keskuudessanne. • Sak. 8:16

Sanoilla on valtava voima. Niillä voi parantaa ja rikkoa hyvin pahasti.

Jumalan totuus on parantavaa, armahtavaa. Se antaa tulevaisuuden ja toivon, vaikka se syntiseen ihmiseen osuessaan saattaakin ensin vihlaista ja viiltää. Jumalan sanan tarkoitus on aina parantaa, korjata ja vapauttaa. Samaa ei voi aina sanoa meidän ihmisten sanoista. Juorut, valheet ja pahan puhuminen ovat ihmisen tapa käsitellä omaa kipuaan ja syyllisyyttään.

Meidän ihmisten on välillä vaikeaa tunnistaa totuutta itsestämme ja puhua sitä itsellemme, toisillemme ja Jumalalle. Joskus ihmisen totuus on hyvin tilannesidonnaista ja subjektiivista. Muutamme totuutta edes hieman itsellemme edullisemmaksi. Valitettavasti pienikin valhe toisesta ihmisestä voi saada aikaan pahaa jälkeä. Yhdestä kipinästä voi syttyä suuri metsäpalo.

Puhdista, Jumala, sydämeni ja paranna se, jotta voisin olla aidosti rauhan asialla. Vain sinä voit sen tehdä! Aamen.

Merja Lehtinen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024