30. SYYSKUUTA

Anna minulle ymmärrystä noudattaa lakiasi, olla sydämestäni sille kuuliainen. • Ps. 119:34

Psalmin otsikko on Herran laki on iloni.

Tämä psalmi on harrasta, kiihkeää rukousta. Rukoilija vetoaa Jumalan lupauksiin. Hyvä on sen osa, joka turvaa Herraan. Viimeinen jae on lohdullinen: ”Minä olen kuin eksynyt lammas. Etsi minut!”

”Sinun käskyjäsi minä en unohda” (jae 176). En siis unohda, mutta ei minusta ole niiden täyttäjäksi. Kuinka laki voi olla ilo?

Jumalan laki ja lupaukset täyttyivät Jeesuksessa. Hän jopa vertasi itseään paimeneen, joka etsii eksynyttä. Hän oli myös viimeinen uhrikaritsa. Hänen ristinkuolemansa toi sovituksen ja hänen ylösnousemuksensa voiton. Jeesus opetti rakkauden lakia, johon sisältyvät kaikki muut lait.

Meitä kehotetaan rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiä niin kuin itseämme (ks. Luuk. 10:27). Kaikessa tarvitsemme armoa: suhteessa Jumalaan, suhteessa toinen toiseemme ja myös suhteessa itseemme. Armo on Ansiotonta Rakkautta Meidän Osaksemme.

Laki näyttää meille paikkamme pyhän Jumalan edessä: omia ansioita ei ole. Ilon tuo se, että meillä on oikeus turvautua Jeesukseen Kristukseen, joka täytti puolestamme koko lain ja samalla toi elämäämme armon. Saa olla rakastettu ilman omia ansioita.

On vielä yksi lupaus. Se kertoo, mistä Jumala itse iloitsee. ”Herra Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.” (Sef. 3:17.)

Marja-Leena Niinivaara-Koskell
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

29. SYYSKUUTA

Sitten hän näki, että Herra seisoi hänen vieressään ja sanoi: ”Minä olen Herra, isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jolla sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. Sinun jälkeläisesi tulevat lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset, ja sinun sukusi levittäytyy länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään. Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä nyt olen sinulle luvannut.” 1. Moos. 28:13–15

Jumalan lupaukset ovat ihmeellisiä. Toisinaan ihmeellisiä ovat myös niiden ajoitukset. Jaakob on pakomatkalla perheensä luota huijattuaan viekkaudella ja vääryydellä esikoisoikeuden veljeltään Esaulta. Jaakob pinkoo pakoon henkensä kaupalla, eikä ihme — veli on raivoissaan ja murhanhimoinen.

Tilanne ei liene Jaakobin elämän tähtihetkiä. Nukkumapaikka on keskellä autiota seutua, ja päänalusena on paljas kivi. Epäilemättä häpeä ja syyllisyyskin painavat mieltä. Juuri tähän kummalliseen hetkeen Jumala antaa lupauksen: ”Minä siunaan sinua, mutta en vain sinua, vaan kaikkia maailman ihmisiä sinun kauttasi. Olen kanssasi, minne ikinä menetkin, en hylkää sinua.”

Jumalan tahto eittämättä on, että elämme oikein, vailla viekkautta ja valhetta. Hän ei kuitenkaan jää jumiin synteihimme. Hän voi toteuttaa lupauksensa silloinkin, kun
olemme hakoteillä. Ja aika usein hänen kirkkautensa loistaa kaikkein kirkkaimmin siellä, missä ihmisen oma erinomaisuus on kuihtunut pelkäksi pimeydeksi.

Hannu Välimäki
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

28. SYYSKUUTA

Pahan poluille en jalallani astu, minä tahdon totella sinun sanaasi. – – Sinun säädöksesi antavat minulle ymmärrystä. Sen tähden minä vihaan kaikkia valheen teitä! • Ps. 119:101, 104

Paha hiipii elämäämme usein varkain. Niin varkain, ettemme aina huomaakaan sitä, ja silloin harhaudumme helposti pois oikealta polulta. Täällä Lapissa myydään paljon matkamuistoja, joissa on viattomilta tuntuvia hauskoja kuvia, mutta jotka todellisuudessa nousevat samanismista ja noituudesta. Tietämätön ei sitä edes huomaa, mutta asioita tunteva hätkähtää ja kokee pahan läsnäolon. Silloin Jumala voi avata silmämme ja näyttää oikeaa suuntaa. Riskinä on, että alamme pelätä liikaa astuvamme väärälle polulle, emmekä uskalla jatkaa matkaa.

Jumalan lapsina meidän ei kuitenkaan tarvitse pelätä. Saamme turvautua häneen. Olennaista on, että tahdomme. ”Tahdon totella sinun sanaasi”, sanoo psalminkirjoittaja. Koko psalmi onkin otsikoitu: Herran laki on iloni. Lain säädökset on annettu meille hyvän elämän ohjeiksi, meidän suojaksemme.

Rippikoulussa on vuosia opetettu, että syntiä on se, mikä erottaa meidät Jumalasta. Pidän tuosta määritelmästä. Se vapauttaa meidät tekemästä pitkiä luetteloita siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Monesta ihan hyvästä asiasta voi siis tulla syntiä, jos se hallitsee elämäämme liikaa ja etäännyttää meitä Luojastamme. Kohtuus kaikessa. Siihen Raamatun sana antaa meille ymmärrystä. Saamme myös rukoilla taivaallista Isää avaamaan Raamattua niin, että ymmärtäisimme.

Kaisa Mattila
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024