9. MARRASKUUTA

Minä, Herra, asetan määrään ja tuomitsen oikeudenmukaisesti. Maa järkkyy, sen kansat järkkyvät, mutta minun pylvääni pitävät maan paikoillaan. • Ps. 75:3–4

Mitä ovat pylväät, joita tässä psalmissa kuvataan?

Kuvaako psalminkirjoittaja geologisia rakenteita, jotka pitävät maata paikoillaan, vai jotain muuta? Mieleen nousee Gal. 2:9, jossa Paavali kuvaa Jaakobia, Johannesta ja Keefasta seurakunnan pylväiksi. Jumala voi armossaan antaa ihmiseen jotain sellaista suoruutta ja lujuutta, joka ei ainoastaan pidä seurakuntaa pystyssä, vaan ikään kuin kannattelee koko maata. Se on Jumalan työtä ihmisessä, kun hän antaa Henkensä kautta oikeamielisyytensä vaikuttaa ihmisissä niin, että pahan mahti ei vie koko maailmaa tuhoon. Se on Jumalan armoa.

Psalmi 75 kuvaa voimakkaasti sitä, kuinka vääryys aina lopulta kohtaa Jumalan tuomion ja häviää. Pahuus kärsii lopulta tappion, vaikka emme vielä ole nähneet lopullista vääryyden tuhoa ja oikeuden voittoa.

Raamatun sanoma on selkeä: kaikella on määräaikansa, ja lopulta oikeus voittaa kaikessa loistossaan. Näkyviin tulee Jeesuksen ristin häikäisevä kirkkaus, ja kaikessa toteutuu oikeudenmukaisuus. Saamme luottavaisin mielin odottaa kaikkea sitä, kun turvaamme Vapahtajaan.

Kiitos, että ”se on täytetty” riittää minulle tänäänkin.

Kiitos, että kaikki on valmistettu puolestani ja saan levätä turvassasi. Aamen.

Merja Lehtinen
Karas-Sana, 2024

8. MARRASKUUTA

Minä ylistän iäti Herraa, laulan kiitosta Jaakobin Jumalalle. Hän murtaa jumattomien mahdin, mutta vanhurskas kohoaa kunniaan. • Ps. 75:10–11

Meillä on hyvä, rakastava, taivaallinen isä: Jumala, joka on kärsivällinen ja armahtava, eikä tahdo jumalattomienkaan kuolemaa.

Hän ansaitsee kaiken ylistyksen, kiitoksen ja kunnian niistä monista suurista lahjoista, joilla hän meitä siunaa. Eikä Jumala jaa kunniaansa, kuten Raamatussa sanotaan useissa kohdissa. Emme siis voi ylpeillä niillä ansioilla, joilla Jumala meitä siunaa. Mutta vaikka unohdammekin sen, Jumala on armahtava ja kärsivällinen meitä kohtaan. Tulee kuitenkin aika, jolloin hän saattaa tämän maailman päätökseensä. Sanassaan hän kertoo tuomiopäivästä.

Voimme silti olla turvallisella mielellä, onhan Jumala itse valmistanut meille pelastuksen ja antanut meille oikeudenmukaiseksi tuomariksi oman Poikansa, Jeesuksen. Hän on luvannut, ettei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Jeesuksessa. Hän on luvannut, että se, joka uskoo Jumalan Poikaan, Jeesukseen Kristukseen, ei koskaan kuole. Nämä lupaukset ovat ehdottoman luotettavia, niin kuin kaikkivaltias Jumalammekin on.

Meillä on siis suuri lahja ja ilo hänen sanassaan. Siitä saamme kiittää ja ylistää yksin taivaallista Isäämme!

Tarja Saarinen
Karas-Sana, 2024

7. MARRASKUUTA

Hän vahvistaa sinun porttiesi salvat, hän siunaa ne, jotka asuvat keskelläsi. • Ps. 147:13

Päivän raamatunlause on sen kirjoittajan tai kirjoittajien jo kolmisentuhatta vuotta sitten Jumalalle ilmaisemaa kiitosta siitä, että Jumala on asuinkaupungin tuki ja turva. Edellisessä jakeessa 12 kehotetaankin kiittämään: ”Kiitä Herraa, Jerusalem! Ylistä Jumalaasi, Siion!” Luottamus ja kiitos ovatkin olleet Herraan turvaavien ihmisten ja kansojen tunnusomaisia piirteitä halki vuosisatojen.

Nyt 2000-luvun haasteiden ja myllerrysten keskellä, Ilmestyskirjankin kuvausten äärellä saamme kristittyinä luottaa Herraan edelleen, yhä uudelleen. Hän vahvistaa meitä, hän siunaa meitä ja perhekuntiamme. Ahdistavimpinakin aikoina hän lupaa olla apuna, lyhentää vaikeimmat kärsimysten päivät. Hän lupaa viedä häneen turvaavat perille: ”Herra katsoo niihin, jotka häntä palvelevat, niihin, jotka panevat toivonsa Herran armoon” (Ps. 147:11).

Psalmien kirja tuntuu viimeisissä luvuissaan keskittyvän jopa aiempaa enemmän kiitokseen ja monipuoliseen, jatkuvaan Jumalan ylistämiseen eri soittimilla. Esimerkiksi: ”Hyvä on Jumalaamme sävelin kiittää, ihanaa on virittää ylistyslaulu!” (Ps. 147:1.) Ja koko psalmi 150, jonka lopuksi sanotaan: ”Kaikki te, joissa on elämän henkäys, ylistäkää Herraa!” (Jae 6.)

Herra, anna luottamus ja apu, sinä olet meidän ”kapu”!

Heimo Lajunen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

6. MARRASKUUTA

Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille: ”Onko Jumalan edessä oikein totella ennemmin teitä kuin Jumalaa? Ratkaiskaa itse. Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” • Ap. t. 4:19–20

Näitä miehiä oli kielletty puhumasta Jeesuksesta. He eivät totelleet, vaan jatkoivat puhumista. Eikö kristityn kuitenkin pidä totella esivaltaa, joka tässä tapauksessa oli uskonnollinen esivalta?

Kyllä. Se on pääperiaate. Uudessa testamentissa tämän kertoo parhaiten Roomalaiskirjeen 13. luku. Esivalta on Jumalan asettama. Jos kuka tahansa saisi tehdä mitä tahansa, seuraisi kaaos.

Päivän teksti näyttää kuitenkin poikkeuksen tästä säännöstä. Jos meitä kehotetaan synnin tekemiseen, emme tottele, ja jos meitä vaaditaan kieltämään Jeesus, emme tottele. Kristittyjen vainojen aikana moni on maksanut hengellään tällaisesta kieltäytymisestä. Takavuosikymmeninä suomalaiset kristityt salakuljettivat Raamattuja silloiseen Neuvostoliittoon, jonne tuon kirjan vieminen oli kielletty. He toimivat tämän poikkeusperiaatteen mukaisesti: ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.

Omassa arjessamme joudumme harvoin pohtimaan vakavasti tätä kysymystä. Tosin meillä saattaa olla kiusaus olla avaamatta suutamme silloin, kun siihen tarjoutuisi sopiva tilaisuus. Tällaista ei kuitenkaan pidä luokitella Jumalan kieltämiseksi.

Jumalan totteleminen on ensisijaisesti sitä, että käännymme hänen puoleensa elämän kaikissa vaiheissa.

Eero Junkkaala
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

5. MARRASKUUTA

Sinun, Herra, on suuruus ja voima, kunnia, kirkkaus ja valta, sillä sinun on kaikki, mitä on taivaassa ja maan päällä. Sinun on kuninkuus, sinä olet kaikkea muuta korkeammalla. 1. Aik. 29:11

Näin Israelin kuningas D aavid kiitti ja ylisti Jumalaa kansan edessä elämänsä ehtoossa. ”Ylistetty olet sinä, Herra, isämme Israelin Jumala” (1. Aik. 29:10).
Daavid oli kokenut elämässään onnistumisia ja epäonnistumisia, myötä- ja vastamäkiä. Kaiken keskellä hän oli säilyttänyt luottamuksensa Jumalaan.

Jumala on tutkimaton ja salattu, emmekä aina ymmärrä hänen aivoituksiaan. Tässä Daavidin ylistysrukouksessa on yksi yritys kuvata häntä. Daavid ei selitellyt vaan ylisti Jumalan voimaa ja suuruutta.

Kun koemme vaikeuksia, lankeemuksia tai kärsimyksiä, alamme joskus syyttää kohtalostamme kiusaajaa, Saatanaa. Huomaamattamme voimme melkein ylistää Saatanan voimaa ja päivitellä maailman pahuutta. Sellainen ei meitä auta. Meitä auttaa ahdingossa paremmin se, että alamme yksinkertaisesti ylistää Jumalaa ja Jeesusta Kristusta. Hän on voittanut pahuuden vallan ja on aina Saatanaa voimakkaampi.

Ahdistuksessa tunnemaailmamme ei helposti löydä ylistyksen sanoja tai säveliä. Silloin avuksemme tulevat Raamatun psalmit, musiikki, laulut ja erilaiset rukouskirjat. Huomaamme, että vähitellen sydämemme yhtyy psalmien rukouksiin ja hengellisiin lauluihin. Ylistys ja kiitos avaa mielemme ja sydämemme toivolle ja valolle. Jumalan rakkaus alkaa parantaa meitä.

Riitta Laakio
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024