11. LOKAKUUTA

Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen. • Ps. 78:5

Mikä on sinun mielestäsi ihmeellisintä, mitä Jeesus teki?

Ehkä ensimmäisinä nousevat mieleen veden päällä käveleminen, myrskyn tyynnyttäminen tai kuolleiden herättäminen. Minua hämmästyttää aina vain enemmän asia, jonka Jeesus teki aivan viimeiseksi: hän uskoi opetuslapsilleen tehtävän viedä sanomaa pelastuksesta eteenpäin.

Tekikö Jeesus karkean arviointivirheen? Eikö olisi ollut parempi, että hän olisi ihan itse jäänyt maan päälle jatkamaan työtään, tai ainakin, että enkelit olisivat hoitaneet tehtävän? Eivätkö evankeliumien kertomukset olekin täynnä toinen toistaan tyhmempiä opetuslasten tempauksia? Miten heille voi uskoa hoidettavaksi jotain näin tärkeää?

Jeesus tuli pelastamaan syntisiä. Niinpä hän tiesi senkin, että juuri ne, jotka itse olivat kokeneet pelastuksen ja armon, osaisivat kertoa siitä parhaiten. ”Missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi” (Room. 5:20). Edes enkelit eivät kelpaa tämän sanoman viejiksi, koska he eivät ole omakohtaisesti kokeneet armoa: ”Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen” (1. Piet. 1:12).

Jeesus ei valinnut enkelien täydellistä joukkoa, vaan meidät, ihmiset, jotka olemme armon kokemusasiantuntijoita. Erityisen vahvasti tämä toteutuu perheessä, jossa lapset saavat seurata armon alla eläviä vanhempiaan. Näin he oppivat kaikkein tärkeimmän taidon vanhempiensa esimerkistä.

Marko Sagulin
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

10. LOKAKUUTA

Herran käsi on meidän yllämme. Herran käsi on voimallinen! · Ps. 118:16

On hyvin lohdullista tietää, että Jumala on kanssamme eikä meillä ole mitään hätää.

Jumala on ilmoittanut meille Raamatussa, että kuulumme hänelle, ettei hänen rakkautensa meihin lopu ja ettei hän käännytä meitä luotaan. Hän on sanonut: ”Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun” (Jes. 43:1). Ja hän pitää huolen omistaan. Mikään ei voi erottaa meitä hänen rakkaudestaan. Hänen lupauksensa on ehdottoman luotettava.

Kun luotamme Jumalan huolenpitoon ja ymmärrämme, että omassa voimassamme emme voi mitään, käännymme yhä uudestaan taivaallisen Isämme puoleen. Silloin hän voi täyttää meidät Hengellään, ja saamme voiman toimia niin, että hänen rakkautensa välittyy meidän kauttamme. Se kasvattaa lisää luottamusta, uskoa, rakkautta ja kiitollisuutta. Sellainen ilo synnyttää halun ylistää Herraa ja hänen kunniaansa.

Tarja Saarinen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

8. LOKAKUUTA

Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi. • 1. Moos. 15:6

Minulle päivän jae puhuu Herramme uskollisuudesta ja luotettavuudesta. Meitä koetellaan ja laitetaan hankaliin tilanteisiin. Joudumme odottamaan. Abram (myöh. Abraham) uskoi Jumalaan ja hänen lupaukseensa.

Abrahamin ja Saaran tilanne näytti toivottomalta. He olivat vanhoja, ja Saara oli hedelmätön, mutta Abraham uskoi lupaukseen, että hänen jälkeläisensä täyttäisivät maan. Herra antoi heille poikalapsen. Tämä on esimerkki luottamuksesta.

On tietenkin helppo kirjoittaa, että ”luota Herraan”. Ainakin minun on vaikeaa luottaa. Kuitenkin Raamatussa ja ympärillämme olevilla ihmisillä on monia kertomuksia siitä, että Herramme on uskollinen ja pitää kiinni lupauksestaan.
Toinen tärkeä asia päivän jakeessa on se, että tulemme vanhurskaiksi eli Jumalalle kelpaaviksi uskon kautta, emme tekojemme. Tämä ajatus löytyy erityisesti Roomalaiskirjeestä (Room. 4:3) ja Galatalaiskirjeestä (Gal. 3:6), joissa Paavali korostaa, että ihmisen tekee vanhurskaaksi Jumalan edessä usko Kristukseen, eivät omat teot.

Päivän jae kutsuu meitä pohtimaan oman uskomme merkitystä ja luottamustamme Jumalaan. Se korostaa, että usko Jumalaan ja hänen lupauksiinsa on Jumalan hyväksynnän perusta. Tämä lohduttaa ja rohkaisee: pelastuksemme ei edellytä meiltä saavutuksia eikä täydellisyyttä, vaan vilpitöntä uskoa Jumalaan.

Terhi Rajala
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

7. LOKAKUUTA

Mutta sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun nimesi kaikuu polvesta polveen. • Ps. 102:13

Sana mutta tässä jakeessa ennakoi vastausta siihen totuuteen, että meidän päivämme ovat kuin nopeasti katoava varjo. Ruohon lailla mekin lakastumme suhteellisesti ajatellen kovin pian.

Psalminkirjoittaja on ahtaalla oleva, nääntynyt ihminen, jonka on pysäyttänyt terveyden heikkeneminen ja jota on koskettanut voimakkaasti elämän katoavaisuuden tiedostaminen. Ruohoa käytetään katoavaisuuden vertauskuvana sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa ja varsinkin psalmeissa paljon.

Hautajaisissa ovat usein esillä psalmin jakeet: ”Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne. Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.” (Ps. 103:15–17.)

Viitatessaan samaan vertauskuvaan eli ruohon kuivumiseen ja kedon kauniin kukan lakastumiseen Pietari korostaa vastakohtana Herran sanan pysymistä iäti (1. Piet. 1:23–25). Näin edellä olevien jakeiden valossa on noussut esiin kolme tekijää, jotka ovat ikuisesti pysyviä: itse Herra, hänen sanansa ja hänen armonsa. Siksi näännyksissä oleva, oman katoavaisuutensa tiedostava ihminen saa turvautua vähäiseksikin kokemassaan uskossa Jeesuksen lupaukseen: ”Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!” (Matt. 6:30.)

Hannu Päivänsalo
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024