18. SYYSKUUTA

Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. • Room. 8:20–21

On olemassa katoavaisuuden merkkejä. Ne tulevat elämässämme eteen sekä pienillä että musertavilla voimillaan. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä konkreettisemmaksi tulee se tosiasia, että elän katoavaisessa kehossa, kremppaantuvassa ja hajoilevassa. Sille en mahda mitään. On myönnettävä: näin se vaan on!

Ja sitten on olemassa Luoja.

Jumalan lasten toivo perustuu siihen, että meidän katoavaisuutemme ei ole Jumalalle mikään ongelma. Hän on sen itse asettanut. Hän tietää, mitkä rajoittimet on kytketty päälle, kun katoavaisuutta on määritelty, ja mikä on sen ratkaiseva tekijä. Hän on antanut meille Jeesuksessa ratkaisun katoavaisuuden ongelmaan. Entä mitä siitä seuraa? Katoamattomuuden aarteet: vapaus ja kirkkaus.

Uskomatonta kyllä: Vapautta ja kirkkautta pääset aistimaan jo tänään, kun sanot: Jeesus, haluan olla Jumalan lapsi. Anna vapaus ja kirkkaus!

Kalle Virta
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

17. SYYSKUUTA

Ihminen, naisesta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta. Kuin kukka hän avautuu ja kuihtuu, on kohta poissa, kuin varjo. • Job 14:1–2

Ehkä koet elämäsi juuri tuollaiseksi. Olet saattanut lukea Jobin kirjaa ja samaistut tuon kärsivän miehen tuntoihin. Jakeet todella kertovat totuuden ihmisen elämästä, yhden puolen siitä. Sanoohan pappi vainajaa siunatessaan: ”Maasta sinä olet tullut, maaksi sinun on jälleen tultava.”

Mutta se ei ole koko totuus. Ylösnousemuksen ja ikuisen elämän toivo puuttuu. Tai ei täysin. Jos luet tätä lukua jakeesta 15 eteenpäin, kuulet toisenlaisen Jobin nöyrän rukouksen. Siinä hän ilmaisee orastavan toivon, kaipauksen, että Jumala kuoleman jälkeen vielä kutsuisi hänet luokseen. ”Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin, sinä kaipaisit jälleen sitä, minkä oma kätesi on luonut.” Sanat koskettavat sydäntäni. Niihin voin omassa heikkoudessani yhtyä, koska ei uskoni useinkaan ole kovin varmaa.

Jobilla oli aavistus. Meille, jotka elämme 2000-lukua, Jeesuksen Kristuksen ristintyön ja kuoleman voittamisen jälkeistä aikaa, toivo on enemmän kuin aavistus. Se on elävä toivo. Pietari kirjoittaa: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista.” (1. Piet. 1:3.)

Tämä on totta riippumatta tunteistani. Vaikka kokisin uskoni ja toivoni olemattomaksi, Ylösnoussut lupaa viedä minut kotiin — niin sinutkin.

Jorma Kalajoki
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

16. SYYSKUUTA

Sinä pelastit minut kuolemasta, et antanut jalkani astua harhaan. Minä saan vaeltaa Jumalan edessä, siellä missä on elämä ja valo. • Ps. 56:14

Harhaan astuminen voi joskus olla kohtalokasta. Varsinkin jos tien vieressä on syvä rotko, kulkija voi olla hengenvaarassa. Elämän polun harha-askeleet eivät aina ole kovin kohtalokkaita. Pieniä tyhmyyksiä teemme harva se päivä. Mutta jos oikein reippaasti poikkeaa oikealta tieltä, voivat seurauksetkin olla vakavat.

Meidät kutsutaan tänään miettimään elämämme polkuja. Siellä voi olla monia askelia, joita kadumme. Silti, vaikka tie olisi ollut mutkikaskin, se on johdattanut meidät siihen, missä nyt olemme.

Psalminkirjoittaja tietää, että paha askel vikasuuntaan voi olla hyvin vaarallinen. Siksi hän kiittää Jumalaa, joka on pitänyt hänen jalkansa tiellä. Hän haluaa vaeltaa Jumalan edessä. Siinä valossa hän näkee oikean tien.

Kristinuskon olemus ei ole erilaisten sääntöjen noudattamista. Islam on sellaista. Kristinusko on elämää Jumalan edessä. Toki otamme Jumalan käskyt vakavasti, mutta niiden noudattaminen ei ole tie pelastukseen. Ratkaisevaa ei siis ole, onko jokainen askel tarkasti keskellä tietä, vaan kompuroidessammekin tiedämme tien kantavan.

Jos tänään on tullut otettua jokin harha-askel, muista, että harhailijoillekin kuuluu Jeesuksen lupaus anteeksiantamuksesta. Jeesus on sekä tie että elämä ja valo. Tule kaikkien kompurointiesi kanssa hänen luokseen. Sieltä löydät levon.

Eero Junkkaala
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024