23. SYYSKUUTA

Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani. • Ps. 119:105

Sain ajokortin sinä keväänä, kun pääsin ylioppilaaksi. Kesän aikana sain harjoitella ajamista vanhempieni autolla. Kaikki sujui liikenteessä hienosti, ja oli upeaa ajella valoisina kesäiltoina.

Syksyllä muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, ja autolla ajaminen jäi moneksi kuukaudeksi. Olin tottunut ajamaan vain valoisissa olosuhteissa, ja kerran talvella lainattuani autoa tulikin melkoinen järkytys. Ilta oli sysimusta, ja tajusin, että en ollut ottanut selvää siitä, miten laina-auton valoja käytetään.

Valon tarve on varsin ilmeinen silloin, kun joutuu pimeään. Helpommalla pääsee, jos selvittää jo valoisana aikana, mistä valoa kannattaa tarpeen tullen etsiä.

Panu Haavisto
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

22. SYYSKUUTA

Kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa. Gal. 5:21

Tässä jakeessa on mainittu loput yhteensä viidestätoista ”lihan aikaansaannoksesta”. Vaarana onkin, että nappaamme muistiimme nämä tai osan näistä mainituista ja pyrimme ensisijaisesti elämään niitä välttäen. Ajattelemme, että siten voisimme ehkä kokea olevamme parempia kristittyjä.

Paavalin tarkoituksena ei kuitenkaan ollut viestittää lähinnä tällaista, vaikka noita asioita onkin ihan hyvä välttää. Hän puhuu tässä luvussa nimenomaan kristityn vapaudesta ja kehottaa meitä rakastamaan ja palvelemaan toisiamme. Galatalaisia hän varoittaa alistumasta uudelleen orjuuden ikeeseen juutalaisuuden lakia noudattamalla. Hän toteaa lihan ja Hengen taistelevan toisiaan vastaan.
Sen sijaan, että ryhtyisimme taistelemaan yksittäisiä vältettäviä asioita vastaan elämässämme, meitä kehotetaan olemaan Hengen johtamina ja Kristuksen armon varassa päivittäin.

Silloin Henki itse saa tuottaa meissä Hengen hedelmää, jota ovat muun muassa rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Niitä ei siis tarvitse puristaa väkisin itsestämme, vaan Jumalan Henki meissä tuottaa niitä luonnostaan tänäänkin. Hyvät hedelmät eivät olekaan ”meidän vastuualueellamme”, vaan Hengen, joka meissä vaikuttaa. Tätä rukoilen — tästä kiitän!

Heimo Lajunen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

21. SYYSKUUTA

Herra, neuvo minulle tiesi, että noudattaisin sinun totuuttasi. Paina sydämeeni syvälle pyhä pelko nimeäsi kohtaan. Ps. 86:11

Psalmista nousevat esiin sanat tie, totuus ja nimi. Tulee mieleen eräs, joka sanoi olevansa tie, totuus ja elämä ja jonka nimessä on pelastus.

Jeesuksen opetuslapsia kutsuttiin ”tien kulkijoiksi” (ks. Ap. t. 9:2). Kulkeminen on hepreaksi halachi, ja juutalaisuus on muodostanut siitä käsitteen halacha, jolla tarkoitetaan koko juutalaisen opin ja elämän kokonaisuutta. Elämä on siis matkalla oloa.

Kristittyinä olemme sen tien kulkijoita, joita Jeesus johdattaa. Mutta miksi psalmin rukoilija pyytää pyhää pelkoa Herran nimeä kohtaan?

Juutalaiset pitivät Jumalan nimeä niin pyhänä, että välttivät kokonaan sen lausumista. Meillekin on opetettu, että ”älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä” (2. Moos. 20:7). Nimi on tärkeä. Jumalan nimi ei ole mikä tahansa nimi. Siihen turvautuminen tuo pelastuksen. Sen halveksiminen on Jumalan torjumista.

Tämän psalmitekstin lukija saattaa masentua ajatellessaan, että hän ei ole noudattanut Jumalan sanan viitoittamaa tietä. Niinpä on kerrottava totuus: kukaan ei ole riittävästi noudattanut. Siksi pelastuksen perustaksi onkin otettava nimi, joka yksin lahjoittaa uskon ja anteeksiantamuksen. Mikään oma noudattamisemme tai sen puute ei ole pelastuksen peruste. Jeesuksen nimi on.

Eero Junkkaala
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024