Miten sinä voit tänään? Kaipaatko uusia voimia? Tule mukaan Sinun puolellasi – apua jaksamiseen -tapahtumaan Lohjan Vivamoon 7.–9.8. Saat uusia näkökulmia ja voimavaroja elämääsi🪴🌞. Katso ohjelma:

https://kansanraamattuseura.fi/krito-konferenssi-2026/

#mieli #jaksaminen #kansanraamattuseura #krito #vivamo

20. HEINÄKUUTA

Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa! Herra on omiensa turva, hän pelastaa heidät pahojen käsistä. Päivä koittaa vanhurskaille, ilo niille, joiden sydän on puhdas. • Ps. 97:10–11

Miten vaikeaa onkaan erottaa ihmisen arvoa hänen teoistaan ja olemuksestaan.
Ollessani opettajana ala-asteella aloin opetella erottamaan oppilaissani nämä asiat toisistaan. Vääryyden havaitessani halusin sanoa: ”Nyt sinä toimit tyhmästi” enkä: ”Sinä tyhmä, nyt teit väärin.”

Emme ole tyhmiä, tuhmia tai pahoja, vaikka toimimme usein tyhmästi ja teemme pahaa itsellemme ja toisillemme. Jumalan luomina olemme ainutlaatuisen arvokkaita, mutta meissä asuva synti saa meidät toimimaan vastoin parempaa
tietoamme. ”En ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan” (Room. 7:15).

Vihatkaa pahaa — ei pahoja, sanotaan päivän psalmissa.

Yhä vielä olen opinnoissani ala-asteella, mutta apua on saatavissa. Herra on omiensa turva, joka pelastaa meidät pahojen käsistä. Jeesus kärsi rangaistuksen meidän pahuutemme tähden; me voimme antaa anteeksi toisillemme ja itsellemme. Jeesuksen tuoma anteeksiantamus ei tarkoita pahuuden hyväk- symistä, vaan sen valtaan joutuneiden armahtamista. Hän rakastaa syntistä ja vihaa syntiä.

Opetellaan antamaan korjaavaa palautetta — ei parjaavaa kolautetta.

Arto Valkeapää
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

19. HEINÄKUUTA

Herra on kuningas! Riemuitkoon maa, iloitkoot meren saaret ja rannat! • Ps. 97:1

Luojan ylistys osuu keskelle kauneinta ja vehmainta kesää. Kuin koko luomakunta iloitsisi, purot ja virtojen pauhu, lintujen kuorot ja piipittävät poikaset pesissään kohti ensimmäisiä lentoharjoituksia. Valtava kasvun voima vartuttaa joka kesä kaikki viljat, marjat ja hedelmät ajallaan. Luojan työtä, elämän ihmettä on se, miten tämän päivän elämä kantaa jo uutta sisällään.

Vihreyden syventyessä kohti loppukesää on vielä paratiisinomaisia hetkiä. Silloin aika pysähtyy: nämä lämpöiset päivät ja yöt, valon ja varjon leikki, mansikan maku kielellä — kesä kaikilla aisteilla. Lumpeenkukka kelluu veden kalvolla. Minäkin kahlaan lempeän lämpimään uimaveteen, heittäydyn selälleni kellumaan. Katson taivasta, katson huolettomia pilvenhattaroita ja mietin.

Elämä minussa kurkottuu kohti Valoa — käännyn elämän antajan, Luojani, puoleen. Hän katsookin jo minua ja iloitsee. Havahdun. Olen olemassa. Hän on ja on ollut ja on aina oleva. Lepään hänen varassaan kuin lumme veden kalvolla. Hän on Kuningas, minä olen Kuninkaan tytär. Jotain aavistan armosta — siinä on paljon samaa kuin tässä kellumisessa omalla painollani veden kannateltavana. Minun ei tarvitse tehdä mitään ollakseni Kuninkaan tytär. Minä olen hänen, koska hän on siirtänyt minut pimeydestä valon valtakuntaan. Armo kantaa.

Havahdun olemassaolon ihmeeseen. Vaikka paratiisi on menetetty, Jumalan valtakunta on jo sisäisesti meissä, jotka uskomme.

Kaisa Tuikkanen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

18. HEINÄKUUTA

Iloitkaa, hurskaat! Iloitkaa Herrasta, ylistäkää hänen pyhää nimeään! • Ps. 97:12

Sanotaan luterilaisen ilon olevan niin syvällä sydämessä, että se ei näy pinnalle asti.

Suomalainen jäyhyys on kuitenkin murtumaan päin. Sukulaismiehetkin halaavat perhejuhlissa kohdatessaan; vanhempi polvi toki vähän nikotellen, mutta halaa kuitenkin. Siis vaikkapa tuota kohtaamisen iloa uskalletaan näyttää ihan halaamiseenkin asti, ilman että äijä ei olisi äijä.

Ajattelutavan muutos saa tapahtua myös ylistämisessä. Pari sukupolvea takaperin suomalaismies saattoi kehua Jeesuksen hyvyyttä urahtamalla: ”Jo vain.” Suomeksi: ”On se Herra hyvä.” Nyt uskallamme, naiset ja miehet, ehkäpä vielä poikien ja tyttöjen opettamina, reilusti iloita armosta ja ylistää Herran pyhää nimeä. Tämä olkoon meidän aivan kaikkien yhteinen kokemus. Ja siis myös tulevien sukupolvien yhteinen kokemus aina siihen asti, kun Jeesus palaa noutamaan kaikki omansa tai-
vaan kotiin. Siellä ei enää ole kenelläkään mitään urahduksia tai mutinoita. Siellä laulamme Herralle ylistystä sen, minkä palkeista lähtee.

Ja uskon, että lähtee lujaa.

Ari Tuhkanen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024