26. SYYSKUUTA

Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä. Iäti kestää hänen armonsa. Ps. 136:1

”Kaikki te suuret asiat, ylistäkää Herraa. Kilimanjarovuori ja Victorianjärvi — ylistäkää Herraa. Kaikki te pienet asiat, ylistäkää Herraa. Ahkerat mustat muurahaiset ja hyppivät kirput — ylistäkää Herraa.”

Perinteisen afrikkalaisen rukouksen sanat puhuttelevat minua. Siinä luetellaan asioita apinanleipäpuusta siitepölyyn ja vesipisaroihin ja kehotetaan kaikkia ylistämään Herraa. Miten vesipisara tai moskiitontoukka ylistää Jumalaa? Kaikki rukouksessa luetelluista asioista eivät ole edes kovin pidettyjä — miten niiden pitäisi olla ylistykseksi?

Ehkä suurin ylistys on siinä, että ne ovat omana itsenään, omalla paikallaan täyttämässä sitä tehtävää, joka niille on annettu. Jos yhtä moskiittoa katsoessa ei tee mieli ylistää, ehkä näkökulman laajentaminen auttaa. Jos timanttimaa-lauksessa tuijottaa yhtä tai kahta helmeä, ne eivät vielä näytä miltään. Kun nostaa katseensa koko taideteokseen, näkee satojen ja jopa tuhansien helmien maalaaman kauniin kokonaisuuden. Silloin käy kuin psalminkirjoittajalle. Tekee mieli ylistää.

Ja silloinkin kun ei tee mieli ylistää, voi vain katsoa ympärilleen huikeaa kokonaisuutta, jonka Jumala on luonut ylistämään häntä. Parasta tuossa monimutkaisesti ja taidokkaasti kudotussa kokonaisuudessa on, että se säilyy upeana, olipa katsojan tunnelma mikä tahansa.

Jumalan ylistettävyys säilyy sekä levollisena lauantai-iltana että ahdistavana maa-nantaiaamuna.

Susanna Luttinen-Kivistö
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

25. SYYSKUUTA

Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. • Gal. 5:1

Kun pieni lapsi sanoo ensimmäistä kertaa ”isi”, ei isän riemulla ole rajoja. Puhun nyt rakastavasta ja välittävästä isästä, jollainen isän kuuluu olla. Tiedän, että maailmassa on valitettavasti paljon miehiä, joiden käytös lapsiaan kohtaan on saanut koko isä-sanan kärsimään vakavan inflaation.

”Isi!” Galatalaiskirjeessä Paavali yrittää monin tavoin saattaa lukijoidensa tietoisuuteen sitä tosiasiaa, että Jeesukseen Kristukseen uskovina he ovat — ja me olemme — lapsia, Jumalan lapsia, jotka saavat sanoa Jumalaa Isäkseen. Hän on Isä, joka todella välittää ja todella rakastaa.

Lapsella ja orjalla oli valtava ero, vaikka molemmat asuivat samassa taloudessa. Lapsella oli oikeuksia ja iloinen tieto siitä, että kerran hän perii isänsä. Jos lapsi toimi väärin tai rikkoi jotakin, hän oli edelleen isänsä lapsi. Hän oli lapseksi syntynyt, eikä mikään voinut muuttaa sitä tosiasiaa, että hän oli isänsä lapsi.

Orjalla taas oli velvollisuuksia ja pelko, että pienimmästäkin rikkeestä ja vahingosta oli odotettavissa rangaistus. Orjan oli ansaittava työllään olemassaolonsa oikeutus.

Sinä et ole orja, olet Jumalan lapsi, Jumalan tytär tai Jumalan poika. Saat kuiskata, sanoa tai huutaa Jumalalle: ”Isä!” Ja Isä kuulee, sydän riemusta pakahtumaisillaan!

Malla Lepistö
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024