Vielä muutamia paikkoja vapaana Sana-median lukijamatkalle Baltiaan 10.-13.9. Tälle matkalle on mukava osallistua myös yksin, samanhenkiseen matkaseuraan tutustuu nopeasti.

Neljän päivän aikana ehditään tutustua Viron, Latvian ja Liettuan uskonnolliseen elämään teologian tohtori Emil Antonin johdolla. Baltian historian ja kulttuurin oppaana Kadrin Stalde.

Baltian kiertomatkalla tutustumme Euroopan viimeisenä alueena kristilliseksi tulleeseen Baltiaan ja sen historiallisiin kirkkokuntiin (luterilainen, katolinen ja ortodoksinen). Matkan pääkohde on Liettuan Ristikukkula, johon on pystytetty satojatuhansia ristejä uskonnon, toivon ja kansallisen identiteetin symboleiksi. Latvian kohteina ovat keskiaikainen Cesis ja katolinen kansallispyhäkkö Aglona.

Tutustu mielenkiintoiseen matkaohjelmaan ja ilmoittaudu pian mukaan! https://sana.fi/sana-median-lukijamatkat/

1. ELOKUUTA

Herra, sinä olet oikeamielinen, oikeat ovat sinun päätöksesi. • Ps. 119:137

Tällaista Jumalalta voi odottaakin, oikeamielisyyttä. Alkutekstissä on sana, joka usein suomennetaan sanaksi vanhurskas ja joka todellakin tarkoittaa oikeamielisyyttä. Sillä on kuitenkin Raamatun kielenkäytössä toinenkin merkitys. Uuden testamentin valossa se tarkoittaa Jumalalle kelpaavaa, sellaista, jolle luetaan pelastus ilman hänen omaa ansiotaan.

On hyvä, että Jumala on oikeamielinen. Hän ei anna vääriä tuomioita, kuten maalliset tuomarit joskus saattavat antaa. Hän näkee ihmisen syvimmätkin motiivit ja asenteet. Mikään ei jää häneltä piiloon. Mutta hyvänen aika, silloinhan jokainen meistä joutuu tuomion alaiseksi. Eivät kaikki motiivimme ja ajatuksemme suinkaan ole sellaisia, jotka kestäisivät päivänvalon.

Niin, asia on juuri näin. Jumalan oikeamielisyys panee meidät ahtaalle. Joudumme hyväksymään meille tulevan tuomion, kuten kirkkorukouksessa sanotaan: ”Tuomitse minut, Jumala, mutta älä hylkää minua.” Sama Jumala joka on tuomari, on myös tuomiosta vapaaksi julistaja. Siksi hän lähetti Poikansa maailmaan. Kukaan meistä ei täytä vanhurskauden vaatimusta, mutta jokaiselle annetaan se taivaan lahjana. Sen, mitä Jumala vaatii, hän lahjoittaa meille.

Tätä vaikeaa sanaa käyttäessämme olemme siis kristillisen uskon ytimessä. Jumala vaatii meiltä mahdottomia, mutta lahjoittaa Jeesuksen tähden koko pelastuksen ilman omaa ansiotamme. Siksi kutsumme tätä lahjavanhurskaudeksi.

Eero Junkkaala
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

31. HEINÄKUUTA

Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. • 1. Piet. 4:10

Pyhän Hengen jakamia armolahjoja on erilaisia. Ne on tarkoitettu seurakunnan rakentamiseen, eli ne ovat Jumalan sitä varten kristityille antamia varustuksia.

Armolahjoja voidaan verrata työkaluihin. Rakennamme seurakuntaa erilaisilla lahjoilla. Jotkin armolahjoista ovat yliluonnollisia, kuten profetoiminen tai kielillä puhuminen. Osa lahjoista liittyy henkilön luonnollisiin lahjoihin, joita voivat
olla vaikkapa palveleminen, antaminen tai puutteenalaisten avustaminen (Room. 12:7–8).

Päivän tekstin mukaan armolahjoja kuuluu käyttää toisten palvelemiseksi. Tärkeintä on käyttää niitä rakkaudessa. Armolahjat eivät ole hengellisiä mitaleja eivätkä pyhittymisen mittareita.

Pietari jatkaa kehottamalla käyttämään lahjoja palvelemiseen Jumalan antamalla voimalla, ”jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta” (jae 11). Tämä kuvaa sitä, kuinka Pyhän Hengen ja myös hänen antamiensa armolahjojen on tarkoitus kirkastaa Kristusta.

Vuoden 1938 käännöksessä on ilmaistu, että meidän kuuluu käyttää saamiamme lahjoja ”Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina”. Kaikki lahjamme ovat lopulta Jumalan antamia. Tämä koskee myös aikaamme ja varojamme, joita käytämme palvelemiseen ja antamiseen.

Martti Jantunen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

30. HEINÄKUUTA

Älä unohda laupeutta, älä uskollisuutta — kiedo ne kaulaasi, kirjoita sydämesi tauluun, niin saat rakkautta ja kiitosta sekä Jumalalta että ihmisiltä. • Sananl. 3:3–4

”Laupias taivas!” huudahtaa Liisa ihmemaassa seikkaillessaan ja jatkaa: ”Melkein unohdin, että minun täytyy taas kasvaa suureksi. Katsotaanpas — miten se järjestyy?”

Liisa on matkallaan tavannut vasta Valkoisen Kanin, Hiiren, Drontin ja
muita erikoisia otuksia, mutta on jo kovin pyörällä päästään niin kokonsa vaihtelusta kuin kaninkolomaailman nurinkurisuuksistakin. Ei ihme, että hän hämmennyksessään turvautuu turvalliseen, arkipäiväiseen huudahdukseen, joka kuitenkin sisältää suuren aarteen, muistutuksen laupeuden lähteestä, Jumalasta.

Vanhassa testamentissa laupeutta kuvataan hepreankielisellä sanalla hesed. Se viittaa Jumalan pysyvään ja vankkumattomaan rakkauteen ja armollisuuteen kansaansa kohtaan. Se ei ole vain tunnetta, vaan toiminnallista rakkautta, joka ilmenee uskollisuutena ja hyvyytenä. Jumalan laupeus ilmenee erityisesti liiton yhteydessä. Siinä Jumala on luvannut olla uskollinen kansalleen, vaikka se ei aina olisikaan uskollinen hänelle.

Laupeus ei ole ainoastaan Jumalan ominaisuus, vaan sitä odotetaan myös ihmisten välisissä suhteissa. Laupeus on paljon enemmän kuin vain yksittäinen hyvä teko. Laupeus kutsuu uskovia toimimaan Jumalan esimerkin mukaisesti ja osoittamaan rakkautta ja armollisuutta kaikissa ihmissuhteissa.

Pirjo Honkanen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

29. HEINÄKUUTA

Nouskoon huutoni sinun eteesi, Herra! Anna minulle ymmärrystä, tee sanasi mukaan! • Ps. 119:169

Mikä lienee saanut psalminkirjoittajan huutamaan Jumalan puoleen?

Hän lähestyy rukouksessa Jumalaa avun tarpeessa. Hätä, ympärillä tapahtuvat asiat ja vihamiehet synnyttävät ahdistuksen, joka muuntaa rukouksen avunhuudoksi. Kirjoittaja pyytää Jumalalta ymmärrystä vellovan myllerryksen keskellä. Onhan Jumala luvannut antaa sitä!

Psalmi 119 on psalmeista pisin. Se puhuu Jumalan laista, hänen sanastaan, joka tuo turvan ja lohduttaa. Jumalan sana sisältää valtavasti lupauksia. Psalminkirjoittaja on niistä tietoinen ja siksi vetoaa niihin. Vaikka elämä näyttää sekavalta ja on vaikeaa, hän voi noiden lupausten varassa odottaa Jumalan kosketusta elämäänsä. ”Minä olen kuin eksynyt lammas. Etsi minut! Sinun käskyjäsi minä en unohda.” (119:176.)

Missä tällä hetkellä kulkenetkin, voit aina vedota Jumalan lohduttaviin lupauksiin. Ja niitä on paljon! Muiden muassa tämä: ”Hänen voimansa on uusi päivästä päivään” (5. Moos. 33:25). Tärkeä lupaus, jonka ymmärtäminen ja johon luottaminen on elämässä suureksi lohdutukseksi. Tietoisuus siitä, että Jumala itse asiassa kulkee rinnallamme kaikissa elämän vaiheissa, kantaa ihmeellisesti. Se merkitsee myös sitä, että kaikki muutkin Jumalan lupaukset toteutuvat kohdallamme. Hän tietää, missä kuljemme ja mitä tarvitsemme.

Jeesus summasi tämän ajatuksen sanoihin: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti” (Matt. 28:20).

Markku Happonen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024