20. ELOKUUTA

Herra sanoi hänelle: ”Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra?” • 2. Moos. 4:11

Mooses harmitteli Jumalalle puhetaitonsa puutteellisuutta. Hän koki sen esteeksi Jumalan antaman kutsun toteuttamiselle. Jumala vakuutti vastauksessaan, ettei hän ollut tehnyt virhettä valitessaan Mooseksen. Hän kyllä tunsi luomansa ihmisen.

Ystäväni harmitteli kerran Mooseksen tavoin Jumalalle omia heikkouksiaan. Hän olisi työssään parempi ilman niitä. Silloin hän koki Jumalan sanovan: ”Mutta minä käytän myös sinun heikkouksiasi.” Heikkoutemme eivät ole ongelma Jumalalle. Hän laskee voimansa heikkouteen ja panee ne jopa palvelemaan suunnitelmiaan. Suurempi ongelma on vastahakoinen sydämemme.

Kansan Raamattuseuran kouluttaja Marja Mäkelä pohti kerran, miksi Jumala kutsui juuri hänet Intiaan antamaan koulutusta lastenkasvatuksesta. Eihän hänellä ollut omia lapsia eikä alan koulutusta. ”Eikö sinulla olisi ollut pätevämpiäkin tähän tehtävään?” hän kysyi Jumalalta. Jumala vastasi: ”Sinä olit käytettävissä.”

Ihminen voi olla vaikka kuinka pätevä, mutta siitä ei ole apua, ellei hän ole käytettävissä. Jos taas ihminen on käytettävissä, hän voi täyttää tehtävän vähäisemmilläkin taidoilla, kun Jumala on hänen kanssaan. Jumala antaa avun teh- täviimme.

Mooses sai rinnalleen puhetaitoisen Aaronin. Marja sai käsiinsä hyvän pyhäkoulumateriaalin. Ja ennen kaikkea he saivat avukseen Pyhän Hengen, joka voi tehdä paljon enemmän kuin mihin ihminen pystyy.

Päivi Peittola
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

19. ELOKUUTA

Kuka voi sanoiksi pukea Herran voimateot, kuka voi häntä kyllin ylistää? • Ps. 106:2

Voiko Jumalasta ylipäätään puhua, koska hän on niin suuri, etteivät ihmisten sanat voi häntä selittää? Jos kaikki sanamme ovat vain hapuilua Jumalan suuntaan, mitä meille jää?

Jumalasta voi kuitenkin puhua, ja hänestä pitää puhua. Meillä on riittävästi. Meillä on Raamattu, kirja, jossa Jumala ilmoittaa itsensä, kertoo aikeistaan ja tahdostaan. Kun opetuslapset pohtivat, etteivät he tunne tietä Isän kotiin, ja halusivat oppia tuntemaan Jumalan, Jeesus vastasi heille: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Sekä: ”Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni.” (Joh. 14:5–7.)

Jeesuksessa näemme, kuka ja millainen Jumala on. Meidän tulee pukea sanoiksi se, mitä Jumala on tehnyt. Silloin joku toinenkin voi havahtua huomaamaan, että Jumala on todellinen ja vaikuttaa tänäänkin. Voimme aina kertoa sen, mitä itse olemme Jumalasta oppineet. Paras opas meille ovat evankeliumit, sillä niistä opimme, millainen Jeesus on ja mitä hän opetti.

Jeesus on meille Jumalan ”kasvot ja kädet”; sellaista pystymme ymmärtämään. Vaikka ajattelisimme, ettei meillä ole viisaita ja kauniita sanoja kerrottavana Jumalasta, voimme aina kertoa, mitä elämä Jeesukseen turvaten meille on. Kun aika on oikea, juuri se jonkun toisen pitää kuulla, jotta hänessä voi herätä usko Jeesukseen Herrana ja Vapahtajana.

Virpi Nyman
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

18. ELOKUUTA

Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään, mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he levittivät siitä tietoa. Kaikki olivat ylen määrin hämmästyksissään ja sanoivat: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuule-
maan ja mykät puhumaan.” • Mark. 7:36–37

Ei mitään uutta auringon alla. Jeesuksen toiminta sopisi hyvin nykypäivän uutistulvaan. Kun tapahtuu ihmeitä, niiden pohjalta alkaa kertyä monenlaisia mielipiteitä ja arvailuja. Erityisesti silloin, kun ei oikein tiedetä, mistä mahtaa olla kysymys. Jeesuksen toiminta sisältää kummallisuuksia, joista viisaat tutkijat ja teologit ovat yrittäneet saada selvää. Herra suorittaa mitä ihmeellisimpiä tekoja, saa ihmiset hämmennyksen valtaan. Kuurot kuulevat, rammat kävelevät, sokeat saavat näkönsä, pahat henget karkotetaan. Tässä on suuren draaman ainekset, ja elokuvantekijöitäkin on vuosien varrella löytynyt.

Kun ollaan tekemisissä pyhän Jumalan kanssa, aikaa, paikkaa ja toimintatapoja hallitsevat hänen lainalaisuutensa, eivät ihmisen. Ihminen jää aina sivustaseuraajaksi. Hänelle on annettu viestittäjän rooli: kerro eteenpäin, kerro, vaikka Herra toppuutteleekin. Kenties juuri siksi tieto leviääkin nopeasti.

Olen onnellinen, kun Herra yllättää minut toiminnallaan. Tarvitsen ajoittain erityistä todistusaineistoa siitä, että hän elää ja vaikuttaa. Tapahtuu ihmetekoja, sellaista, mitä ei voi mitenkään selittää. Samalla tapahtuu arkista korvien avautumista hänen sanalleen, näkökyvyn palautumista, niin että näen hänen maailmansa ihmeet, ja löytyy puhekyky, jotta osaan sanoa oikeat sanat oikealle ihmiselle oikeaan aikaan.

Elämä on ihmettä täynnä. Etkö sitä huomaa? Katso, tartu elävään sanaan ja kerro eteenpäin. Olet uutistenlukija — miten jalo tehtävä. Käytä ääntäsi!

Maija Nyman
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

17. ELOKUUTA

Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki. • Ps. 51:11–12

Psalmi 51 on epäilemättä yksi koko Raamatun tunnetuimmista luvuista. Daavid kirjoitti sen pian sen jälkeen, kun hänen ystävänsä, profeetta Natan, oli käynyt nuhtelemassa häntä. Daavid oli langennut vieraaseen naiseen, Batsebaan. Tarvittiin kuitenkin profeetan vierailu, ennen kuin hän ymmärsi tehneensä synnin.

Daavid osasi pukea sanoiksi sen, mitä hyvin moni muukin ajattelee tehtyään syntiä. Voi, kunpa kaiken tapahtuneen saisi pyyhityksi pois. Olisi jokin menetelmä, joka poistaisi itse teon, sanan, asenteen tai tekemättömänkin teon, joka oli väärin?
Daavid kääntyi tekonsa jälkeen Jumalan puoleen ja pyysi tätä auttamaan. Hän ymmärsi, ettei ollut rikkonut vain toista ihmistä vastaan, vaan oli tehnyt väärin myös Jumalan edessä.

Jumalan puoleen kääntymiseen oli Daavidilla ihan ilmeinen syy. Paitsi että hän ymmärsi synnin olevan aina myös rikkomus Jumalaa vastaan, hän tajusi myös, että sieltä tulee ainoa todellinen, pysyvä apu. Anteeksi saamme niiltä, joita vastaan olemme rikkoneet, mutta puhtaan sydämen ja uudistuneen elämän saamme Jumalalta. Häneltä tulevaa anteeksiantamuksen vakuutusta ei mikään muu taho voi antaa. Psalmi 51 osuu yhä edelleen meidän elämäämme.

Hannu Nyman
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

16. ELOKUUTA

Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi. Oikein teet, kun minua nuhtelet, ja syystä sinä minut tuomitset. • Ps. 51:6

Psalmi 51 välittää syvää katumusta ja halua sovintoon Jumalan kanssa. Jakeessa 6 psalminkirjoittaja tunnustaa rikkoneensa Jumalaa vastaan. Synti on rikkonut liiton ihmisen ja Jumalan välillä.

Tässä kohdassa näkyy myös nöyrä itsearviointi. Kirjoittaja ei yritä puolustella tekojaan tai vähätellä niiden merkitystä, vaan ottaa täyden vastuun valinnoistaan. Tämä nöyryys on keskeinen osa katumusta. Kun ymmärrämme, että tekomme ovat vastoin Jumalan tahtoa, kykenemme myös syvempään itsetutkisteluun. Se voi johtaa merkittäviin oivalluksiin omasta elämästämme ja sen suuntaamisesta kohti Jumalan tahtoa.

Jaetta 6 seuraa myös vahva ja selkeä viesti siitä, että Jumalan tuomio on oikeudenmukainen. Tämä herättää kysymyksen: onko Jumala ankara vai rakastava? Psalmi tarjoaa myös vastauksen: Jumala on oikeudenmukainen ja rakastava, sillä hänen armonsa ulottuu myös tuomion taakse. Hän haluaa, että paluureittimme hänen yhteyteensä on aina avoinna.

Psalmissa on myös toivoa. Kun tunnustamme rikkomuksemme, meille avautuu varma mahdollisuus parannukseen. Tämä prosessi johtaa meitä kohti syvempää ymmärrystä ja läheisempää suhdetta Jumalaan. Päivän jae opettaa meille,
että jokainen meistä voi löytää tien takaisin Jumalan luo, riippumatta menneistä virheistä. Tärkeintä on halu tunnustaa ja muuttaa suuntaa.

Kyösti Niiranen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024