30. HEINÄKUUTA

Älä unohda laupeutta, älä uskollisuutta — kiedo ne kaulaasi, kirjoita sydämesi tauluun, niin saat rakkautta ja kiitosta sekä Jumalalta että ihmisiltä. • Sananl. 3:3–4

”Laupias taivas!” huudahtaa Liisa ihmemaassa seikkaillessaan ja jatkaa: ”Melkein unohdin, että minun täytyy taas kasvaa suureksi. Katsotaanpas — miten se järjestyy?”

Liisa on matkallaan tavannut vasta Valkoisen Kanin, Hiiren, Drontin ja
muita erikoisia otuksia, mutta on jo kovin pyörällä päästään niin kokonsa vaihtelusta kuin kaninkolomaailman nurinkurisuuksistakin. Ei ihme, että hän hämmennyksessään turvautuu turvalliseen, arkipäiväiseen huudahdukseen, joka kuitenkin sisältää suuren aarteen, muistutuksen laupeuden lähteestä, Jumalasta.

Vanhassa testamentissa laupeutta kuvataan hepreankielisellä sanalla hesed. Se viittaa Jumalan pysyvään ja vankkumattomaan rakkauteen ja armollisuuteen kansaansa kohtaan. Se ei ole vain tunnetta, vaan toiminnallista rakkautta, joka ilmenee uskollisuutena ja hyvyytenä. Jumalan laupeus ilmenee erityisesti liiton yhteydessä. Siinä Jumala on luvannut olla uskollinen kansalleen, vaikka se ei aina olisikaan uskollinen hänelle.

Laupeus ei ole ainoastaan Jumalan ominaisuus, vaan sitä odotetaan myös ihmisten välisissä suhteissa. Laupeus on paljon enemmän kuin vain yksittäinen hyvä teko. Laupeus kutsuu uskovia toimimaan Jumalan esimerkin mukaisesti ja osoittamaan rakkautta ja armollisuutta kaikissa ihmissuhteissa.

Pirjo Honkanen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

29. HEINÄKUUTA

Nouskoon huutoni sinun eteesi, Herra! Anna minulle ymmärrystä, tee sanasi mukaan! • Ps. 119:169

Mikä lienee saanut psalminkirjoittajan huutamaan Jumalan puoleen?

Hän lähestyy rukouksessa Jumalaa avun tarpeessa. Hätä, ympärillä tapahtuvat asiat ja vihamiehet synnyttävät ahdistuksen, joka muuntaa rukouksen avunhuudoksi. Kirjoittaja pyytää Jumalalta ymmärrystä vellovan myllerryksen keskellä. Onhan Jumala luvannut antaa sitä!

Psalmi 119 on psalmeista pisin. Se puhuu Jumalan laista, hänen sanastaan, joka tuo turvan ja lohduttaa. Jumalan sana sisältää valtavasti lupauksia. Psalminkirjoittaja on niistä tietoinen ja siksi vetoaa niihin. Vaikka elämä näyttää sekavalta ja on vaikeaa, hän voi noiden lupausten varassa odottaa Jumalan kosketusta elämäänsä. ”Minä olen kuin eksynyt lammas. Etsi minut! Sinun käskyjäsi minä en unohda.” (119:176.)

Missä tällä hetkellä kulkenetkin, voit aina vedota Jumalan lohduttaviin lupauksiin. Ja niitä on paljon! Muiden muassa tämä: ”Hänen voimansa on uusi päivästä päivään” (5. Moos. 33:25). Tärkeä lupaus, jonka ymmärtäminen ja johon luottaminen on elämässä suureksi lohdutukseksi. Tietoisuus siitä, että Jumala itse asiassa kulkee rinnallamme kaikissa elämän vaiheissa, kantaa ihmeellisesti. Se merkitsee myös sitä, että kaikki muutkin Jumalan lupaukset toteutuvat kohdallamme. Hän tietää, missä kuljemme ja mitä tarvitsemme.

Jeesus summasi tämän ajatuksen sanoihin: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti” (Matt. 28:20).

Markku Happonen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

JUURI nyt on aika ilmoittautua tämän kesän Krito-konferenssiin. Ensi viikon lopulla kokoonnutaan Vivamoon jaksamisen teemojen äärellä. Miten tällä hetkellä voin ja mitä syvimmiltään tarvitsisin elämässäni? Jumala on sinun puolellasi, miten voisin olla itseni puolella jaksamisen kysymyksissä? Saat tulla mukaan omien kysymysten ja kipujen kanssa ilman vaatimuksia. Kaunis luonto, musiikki, sana ja turvallinen ilmapiiri hoitavat.

Mukana mm. psykologit Satu Lähteenkorva ja Mirja Sinkkonen, rovasti Ulla Saunaluoma, psykodraama- ja bibliodraamaohjaaja Mika Lahtinen, Krito-kouluttaja Merja Lehtinen ja KRS:n musiikkievankelistat Kaisa ja Timo Tuikkanen.

Katso koko ohjelma ja ilmoittaudu mukaan:
https://kansanraamattuseura.fi/krito-konferenssi-2026/

#jaksaminen #krito #satulähteenkorva #mirjasinkkonen #ullasaunaluoma #merjalehtinen #mikalahtinen #tuikkaset

28. HEINÄKUUTA

Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien. • Sananl. 3:5–6

Kun olemme tienhaarassa etsimässä oikeaa suuntaa elämällemme, olemme huolissamme, epävarmoja. Oma ymmärryksemme ei aina ohjaa meitä oikeaan.

Ratkaisua tehdessämme meitä voi motivoida vaikkapa itsekkyytemme tai pelko. Mutta voimme luottavaisesti rukoilla Jumalan johdatusta ratkaisujen tekemiseen. Hän vaikuttaa tahtomiseemme ja tekemiseemme, kuten Paavali kirjoittaa filippiläisille: ”Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa” (Fil. 2:13). Ja Jeesus lupaa: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. – – Kolkuttakaa, niin teille avataan.” (Matt. 7:7.)

Ja ehkä vääränlainenkin valinta koituu lopulta siunaukseksi. Olemme oppilaita elämän matkalla. Matkalla voi joutua sivuraiteille, eksyäkin, mutta Jumala on armollinen, johdattaa lähelleen. Hän on valo matkallamme ja valaisee tiemme.

Kun joskus muistelemme elettyä elämäämme ja edessämme olleita isoja valintoja, ymmärrämme, että meitä on johdatettu, ohjattu oikeaan. Jumalan rakastava katse on seurannut meitä. Hän on johdattanut askeleitamme sen mukaan, minkä hän on tiennyt meille oikeaksi ja parhaaksi. Siksi nytkin kuljen pelotta eteenpäin. Pelkoa ei rakkaudessa ole.

Aulikki Happonen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024