Toivosta on kysymys
─ Emme voi ketään vankilasta vapauttaa tai olosuhteita muuttaa, mutta voimme kertoa siellä toivosta ja tulevaisuudesta.
Näin sanoo lääkäri Kerttu Loikkanen, joka on vuosikymmenet tehnyt työtä Venäjän vankiloissa. Viime vuosina hän on keskittynyt työhön Murmanskin alueella, missä käydään pääasiassa neljässä vankilassa.
Kuulijakunta on moninkertaistunut. Esimerkkinä Kerttu Loikkanen kertoo kovan kurinvankilan, jossa tilaisuuksissa käyvien määrä on nelinkertaistunut runsaan vuoden kuluessa.
Vankeja tulee uskoon ja he vievät taas vuorostaan sanomaa eteenpäin. Yksi esimerkki monista on Nikita.
Nikita löysi paikkansa
Nikita oli 15-vuotias, kun veli kuoli huumeisiin. Äiti menehtyi suruun ja isä kuoli myöhemmin. Nikitastakin tuli narkomaani. Vuonna 2004 hän sai 5,5 vuoden vankilatuomion.
Hän alkoi käydä vankilan hengellisissä kokouksissa, missä Kerttu hänet tapasi. Erään kokouksen päätteeksi hän tuli kaverinsa kanssa pyytämään esirukousta. Kumpikin tuli uskoon ja Nikitan sydämessä vahvistui halu palvella Jumalaa. Viimeiset rangaistusvuotensa hän toimi vankilan seurakunnan johtajana.
Vapauduttuaan hän Murmanksin vankilatyön keskukseen. Sieltä hän sai vaatteita ja matkarahat kristilliseen kuntoutuskeskukseen. Keskusta johtaa Nikitan entinen narkkarikaveri Roman, joka oli tullut uskoon ennen Nikitaa.
Roman ja Nikita avaavat uuden kuntoutuskeskuksen, joka on tarkoitettu suoraan vankilasta tai huumeidenkäytöstä tulleille. Moni vanki vapautuu ilman tietoa asunnosta ja toimeentulosta, joten tällaisten keskuksen tarve on huutava.
– Ilman kristillistä vankilatyötä Nikitan elämänsä tuskin olisi muuttunut, sillä toivoa ei anna kukaan muu kuin Jeesus, Kerttu sanoo kuin yhteenvetona Nikitan tarinalle.
Pysyvätkö ovet auki?
Kirjeenvaihto on tärkeä osa työtä. Kirjeitä tulee kymmeniä kuukaudessa eri puolita Venäjää.
– Kirjoittaminen vie aikaa ja vaivaa, mutta kirje on henkilökohtainen. Se on voimanlähde, jota luetaan monta kertaa, Kerttu tietää.
Myös humanitäärisen avun tarve on suuri. Apu kertoo myös konkreettisesti Jumalan rakkaudesta. Erityisen puhuttelevia ovat olleet suomalaisten kutomat villasukat.
- Teemme työtä niin kauan kuin ovat pysyvät auki. Jokainen pelastunut sielu on niin arvokas, ettei sitä voi missään rahassa mitata.
Lisätietoja vankilatyöstä:
| 
