Ripari tänään
 Vivamon toimintakeskuksessa tehtävällä rippikoulutyöllä on pitkä historia.
Sillanrakentaja 2 / 16.5.2007
– Haluamme leireillä kertoa, miten arvokas jokainen nuori on Jumalalle, Kansan Raamattuseuran rippikoulutyöstä vastaavat Panu Mäkelä ja nuorisopastori Susanna Luttinen.
Useimmat nuoret tulevat riparille myönteisellä asenteella. Se koetaan 15-vuotiaan elämään kuuluvaksi.
– Ripari on mahdollisuus käsitellä kristinuskon perusteita niihin keskittyen. Tullessaan leirille nuoret tietävät, että siellä puhutaan uskoon liittyvistä asioista, Susanna kuvaa.
– Rippikoulu on tärkeä vaihe oman uskon ja ajattelun kannalta. Se on myös kriittinen kohta suhteessa siihen, mitä on aiemmin näistä asioista kuullut. On aika etsiä oma suhde uskoon.
Kyselyä ja kapinaa
Melko usein kuulee ajatuksen, että järjestön rippikouluihin tulee vain niitä nuoria, joiden vanhemmat ovat uskovia. Tämä ei ainakaan Vivamossa pidä paikkaansa.
‑ Osalle uskonasiat ovat kotoa tuttuja, osalle eivät. Siinä on yksi leirien rikkaus: nuoret ovat monin tavoin erilaisia. Joskus kodin hengellinen perintö voi myös vaikuttaa sen, että nuori tulee leirille kapinavaihe päällä. Suhtautuminen kaikkeen hengelliseen saattaa olla hyvinkin kielteistä, Susanna miettii.
– Meidän toiveemme tietysti on, että usko voisi tulla henkilökohtaiseksi, jos se ei sitä vielä ole.
Kuluneet vuosikymmenet ovat tietysti tuoneen monia muutoksia rippikoulujen toteutustapaan.
‑ Olen reilusti ylpeä siitä panostamisesta ja kehittämisestä, jota meillä on rippikoulutyössä tehty, Panu sanoo.
‑ Kyse ei ole pelkästään sisältöjen uusimisesta, vaan myös siitä, että opettajia koulutetaan kehittymään omassa työssään.
Suunnitelmat syrjään
Susannan mielestä antoisinta leireillä on oppituntien pitäminen.
– Joskus se on kyllä yksipuolista rakkautta, hän nauraa.
– On haastavaa miettiä, miten puhua uskosta nuoren ymmärtämällä kielellä. Ja niin, että esille tulevat jutut eivät ole vain jotain teoriaa, vaan niillä on oikeasti liittymäpintaa nuoren elämään.
– Ensimmäisenä opettajakesänäni kahdeksan vuotta sitten minulla oli mapillinen valmiita oppitunteja. Osa niistä ei toiminut lainkaan. Vuosien myötä olen oppinut, että on valmistauduttava ja toisaalta osattava elää tilanteessa laittaen suunnitelmat syrjään. Opettajalta vaaditaan hyvää pelisilmää leirin keskellä.
Sekä Panu että Susanna sanovat, että jokainen riparilainen on enemmän kuin päälle näkyy. Koskaan ei pidä jäädä ensivaikutelmaan, vaan on annettava aikaa tutustumiselle.
Esirukoukset kantavat
Mikä sitten on KRS:n leireillä luovuttamatonta?
– Evankeliumin selkeä esillä pitäminen, nuoren maailman ja elämän huomioon ottaminen, Jumalan rakkauden välittäminen sanojen ja tekojen avulla.
– Haluamme tehdä leirejä asenteella, joka kertoo jokaisen nuoren olevan arvokas. Moni nuori ei kuule tätä riittävästi, vaan joutuu elämään miettien, millainen on oltava, että olisi riittävän hyvä, Susanna sanoo monien sielunhoitokeskustelujen tuomalla kokemuksella.
Vivamon rippikoululeirien historia on myös esirukousten historiaa. Tuhannet ihmiset rukoilevat leiriläisten, isosten ja opettajien puolesta.
– Olemme leirillä elämän kannalta isojen ja merkittävien asioiden parissa. Tieto esirukouksista tuo turvaa, emme ole yksin tekemässä tätä työtä. Leirit eivät olisi samanlaisia ilman esirukoilijoita, Susanna pohtii.
Riparilaisia on Vivamossa ollut viiden vuosikymmenen aikana yli 13 500. Rippikoulutyötä juhlitaan yhdessä Särkyneen sydämen kirkon 50-vuotisjuhlien kanssa 17.–19.8. Silloin on aika tulla verestämään leirimuistoja.
Netissä:
Teksti: Ulla Saunaluoma
| 
