Seurakuntakoulu yllätti Mellunkylässä
 – Tämä on ylittänyt kaikki odotukset, kuvaa Mellunkylän kappalainen Harri Nurmi neljättä lukukautta toimivaa Kasvunaika –seurakuntakoulua. Samaa sanovat osallistujat.
Syksyisen pimeänä torstai-iltana Mellunkylän Mikaelin kirkon seurakuntasalissa käy iloinen puheensorina. Tulijat otetaan hymyillen vastaan. Pöydille ilmestyy laukuista kansioita ja Raamattuja. Kasvunaika -seurakuntakoulun sielunhoidon jatkokurssin ilta on alkamassa. Paikalla on lähes kolmekymmentä kurssilaista.
Alkuhartauden jälkeen illan opetuksesta vastaava Evankelioimistyön koulutuskeskuksen johtaja Pirjo Salminen kyselee kuulumisia ja millä mielellä läsnäolijat ovat tänään.
Lyhyen johdannon jälkeen joukko alkaa ryhmissä pohtia, miten Raamattua tulisi sielunhoidossa käyttää. Koulutusmateriaalin tarjoamiin tehtäviin on aikaa puolisen tuntia.
Yhteyttä ja luottamusta
– Ajatus seurakuntakoulusta lähti tarpeesta tarjota jotakin työikäisille. Näin Kasvun aika –esitteen ja lähdin ohjaajakoulutukseen. Huomasin, että materiaalit vastasivat arkitodellisuuden kysymyksiin ja tulevat lähelle inhimillistä elämää, Harri Nurmi kertoo.
– Aloitimme Minun persoonani –kurssilla. Ilmoittautuneiden määrä ylitti odotukset. Jokaisella kurssilla osallistujia on ollut 30–50. Osa on ollut mukana kaikilla kursseilla.
Mellunkylässä on oman persoonan lisäksi pohdittu paikkaa seurakunnassa, tutustuttu muihin uskontoihin ja käyty sielunhoidon peruskurssi.
– Opetuksessa yhdistyy onnistuneella tavalla elämänläheisyys ja raamatullinen aines. Toteutustapa ei ole luento, vaan vuorovaikutusprosessi, jossa osallistujat, ”me”, olemme mukana. Se on synnyttänyt yhtyettä, luonut luottamusta ja oman elämän jakamista, Harri Nurmi sanoo.
Aikaa pohdinnalle
Kolmatta lukukautta mellunkyläläisten kanssa matkaa tekevä kouluttaja Pirjo Salminen on samaa mieltä.
– Pitkä koulutusprosessi kannattaa juuri siksi, että se antaa mahdollisuuden luottamuksen kasvulle. Täällä se on näkynyt rehellisenä, kyselevänä ja välillä kyseenalaistavanakin keskusteluna.
- Seurakunnassa on tärkeää antaa tilaa aikuisten pohdinnalle. Tuntuu hyvältä nähdä, miten ihmiset ovat löytämässä omia lahjojaan ja omaa paikkaansa seurakunnassa.
Mellunkylässä seurakuntakoulu on nyt yksi aikuistyön painopisteistä.
– Haluamme olla kotikirkko, hengellinen koti, jonne on matala kynnys. Iloitsen siitä, että olemme näin tavoittaneet työikäisiä ihmisiä. Sillä tavalla kristinuskon sanoma leviää koteihin ja työpaikoille. Menestys on yllättänyt meidät, Harri Nurmi hymyilee.
– Tämä koulutusmalli säästää minun aikani isosta valmistelutyöstä muuhun työhön. Olen joka kerta paikalla ja mukana keskusteluissa kouluttajan huolehtiessa varsinaisesta opetuksesta.
Koulutusta on suunniteltu seurakunnan tarpeita kuunnellen.
– Hyvä vuorovaikutus seurakunnan kanssa on antanut virikkeitä myös meidän työhömme, Pirjo Salminen sanoo.
Tänne pitää päästä
Illan ryhmätyötä purettaessa keskustelu polveilee toisen ihmisen ymmärtämisestä tekojen merkityksen miettimiseen ja lopulta kysymykseen sielunhoidon tavoitteesta. Esille nousseet raamatunkohdat keskusteluttavat myös.
Kahvitauko tarjoaa mahdollisuuden osanottajien jututtamiseen. Leena Virola, Terttu Silvennoinen ja Benita Puuvuori nyökyttelevät Lea Grönlundin kertoessa, miten kurssit ovat vetäneet mukaansa.
– Tänne pitää päästä. Tänä iltana jäi teatteri väliin, Lea nauraa.
– Tämä on niin kiinnostavaa. Olin jo ensimmäisellä kurssilla ja sain sanoa kriittisiäkin mielipiteitä. Täällä on hyvä olla ja koko ajan saa uusia näkökulmia, Benita jatkaa.
Kaisa Hujanen ja Tarja Valtasaari tulivat mukaan naapuriseurakunnasta Malmilta.
– On hyvä saada opetusta, Raamattu tulee tutummaksi ja täällä on avoin ilmapiiri, Tarja toteaa.
Lea Heiskasen sai lähtemään kurssille kiinnostus sielunhoitoon.
– Kyllä näitä iltoja odottaa. Oman identiteetin tunteminen helpottaa toisen vierellä kulkemista. Yhteyden merkitys on täällä tärkeä, on kiva tulla mukaan.
Suoraan töistä iltaan kiiruhtanut Heikki Seppälä sanoo, että aihe veti puoleensa.
– Auttaminen on jonkinlaista sukuperintöä. Olen oppinut ottamaan ihmiset sellaisena kuin he ovat. Näissä illoissa keskityn kuuntelemaan ja materiaalit luen sitten kotona.
Matka jatkuu
Tauon jälkeen ilta jatkuu naurua kirvoittavalla sketsillä täysin epäonnistuneesta sielunhoitotilanteesta. Samalla se synnyttää vakavan keskustelun kuuntelemisen tärkeydestä ihmisten vaikeiden elämäntilanteiden äärellä.
Osallistujat kertovat avoimesti omista kokemuksistaan.
Pirjo Salminen kokoaa illan löydöt yhteen ja rohkaisee jokaista etsimään omaa tapaansa olla vierellä kulkijana. Yhteinen rukous päättää illan. Tapaamisiin kahden viikon päästä.
Tammikuussa Mellunkylässä jatketaan kurssilla Isä meidän rukouksesta. Kiinnostusta kysyttäessä lähes kaikki olivat ilmaisseet halunsa lähteä mukaan. ”Saako tuoda kaverinkin?”, joku oli kysynyt.
Netissä:
Teksti ja kuvat: Ulla Saunaluoma
Sillanrakentaja 5 / 2006
| 
