Ensimmäisen kosketuksensa Kansan Raamattuseuraan Jorma Kalajoki sai aloitettuaan teologian opiskelun vuonna 1965, kun asunto löytyi opiskelijakoti Logoksesta.

- KRS oli minulle aivan täyttä hepreaa, sillä oma hengellinen taustani oli Rauhan Sanan piirissä. Minua vähän varoiteltiinkin tästä järjestöstä, kun muutin Logokseen.

- Vaikka välillä tunsinkin olevani outo lintu siinä joukossa, minut rakastettiin sisään opiskelijatyöhön ja sen armolliseen ilmapiiriin, Jorma kertoo

Muutama opiskelukesä kului KRS:n Pahtajan leirikeskuksessa Rovaniemellä. Siellä alkoi myös Jorman ensimmäinen varsinainen työrupeama.

- Rovaniemellä elettiin silloin nuorisoherätyksen aikaa. Kiersin eri puolilla Lappia puhumassa nuorten tapahtumissa ja seurakuntapäivillä.

Evankelistan kutsu

Jo kesätöissä tuli esille sisimmässä orastava evankelista kutsu. Sen huomasivat työtoveritkin. Kalevi Lehtinen, Mauri Tiilikainen ja Veli-Pekka Toiviainen vakuuttivat nuorelle papille tämän olevan evankelista.

- Ilman sitä ulkoista kutsua oma sisäinen kutsuni ei olisi riittänyt, Jorma miettii.

Jorman elämäntarinaa pöydän ääressä kuunteleva Panu Mäkelä sanoo maistelevansa evankelista-sanaa tällä hetkellä omalla kohdallaan.

- On sellainen pienuuden tunne sisimmässä siirtyessäni nyt julistustyöhön. Olen rukoillut paljon Jumalan tahdon ja johdatuksen löytymistä. Haluan olla  sillä paikalla, jolle Jumala vie ja tarkoittaa.

Yllättävä johdatus

Myös Panun kohdalla ulkoinen kutsu on ollut tärkeä oman pohdinnan lisäksi. Eikä hänkään tiennyt KRS:sta oikeastaan mitään nuorisotyöntekijäksi hakiessaan.

Runsaan kymmenen vuoden takaista työhaastattelua muistellessa voi nyt rauhassa nauraa omille mokille. Vahva seurakuntatausta Nastolassa ja opiskelu Raamattuopistossa eivät estäneet sotkemasta kristillisiä järjestöjä keskenään.

- Aloitin paikallisessa nuorisotyössä Helsingissä ja vähitellen siirryin sitten valtakunnalliseen nuorisotyöhömme juontamaan isoja tapahtumia ja opettamaan niissä. Raamatun opettaminen on ollut työni ydintä.

- Työnäkyni on laajentanut tässä työyhteisössä. Jumalan johdatus ja tämä työ on ollut ihan jotain muuta kuin osasin ajatella aloittaessani.

Panu korostaa, ettei tilaisuuden väkimäärällä ole merkitystä.

- Isoissakin jutuissa on kuitenkin tavoitteena se, että  Jumala kohtaa yhden ihmisen. Että se sana, joka on mielessä, on tärkeä edes yhdelle ihmiselle.

Jumala kaipaa

Jorma siirtyy syksyllä eläkkeelle, takana on 33 työvuotta KRS:ssa ja lisäksi kuusi vuotta seurakuntapappina. Panu puolestaan on palannut työhön kahden vuoden opintovapaalta teologian parissa. Tavoitteena on pappisvihkimys vuoden lopulla.

Kun vanhempi ja nuorempi evankelista jakavat ajatuksiaan työnäystä, yhteinen sävel löytyy hetkessä, ikäero tuntuu häviävän.

- Evankelistan on madallettava kynnystä evankeliumille, on voitava poistaa ennakkoluuloja, on pystyttävä myös yllättämään. Ja evankeliumin on kuuluttava kirkkaasti ja ymmärrettävästi, Jorma linjaa.

- Olennaista on se, että Jumala kaipaa ihmistä, vetää häntä puoleensa. Evankelistan tehtävänä on esitellä evankeliumi niin, että ihmisen on mahdollista kohdata tuo Jumalan ehdoton hyväksyminen, Panu jatkaa.

- Ihmiset eivät koskaan saa olla vihollisia tai kohteita. Koska Jumala on heidän puolellaan, evankelista on myös heidän puolellaan, Jorma täydentää.

Panu toteaa olevansa tarkka siitä, että evankeliumi jää puheessa päällimmäiseksi.

- Jumala kohtaa ihmisen aina siinä, missä hän on, sellaisena kuin hän on.

Sisällöstä ei tingitä

Kumpikin kertoo surevansa niitä tilaisuuksia, joita ei ole suunniteltu kunnolla ja joilla ei ole jatkuvuutta. Evankeliumityössä on kysymys enemmän prosessista kuin evankelistan vierailusta yhden tai kahden illan ajan.

- Evankeliumin tulisi saada kulkea ja elää yhteisön mukana, niin että asiat jatkuvat evankelistan käynnin jälkeenkin, Jorma pohtii.

Tulevaisuuden evankeliumityön kulmakivinä molemmat näkevät sen, että evankeliumi säilyy kirkkaana, armollisena ja opillisesti pitävällä pohjalla. Sisällöstä ei saa tinkiä, vaikka evankeliumin viestittämisen välineet voivatkin olla hyvin erilaisia.

Vielä löytyy yksi asia, joka yhdistää näitä kahta miestä: työn voimavarana oleva lähettäjäpiiri, jonka rukoukset ja taloudellinen tuki kantavat ja rohkaisevat.

- Lähettäjäpiiri on ollut minulle näinä vuosikymmeninä kuin verkkokeinu, joka kantaa. Sen merkitystä ei pysty sanoilla kuvaamaan, Jorma toteaa.

Teksti ja kuva: Ulla Saunaluoma / Sillanrakentaja 2 / 2010