Eteenpäin! - apostolien kyydissä

Kuvittele, että joudut eroamaan hyvästä ystävästäsi pitkäksi aikaa. Sellaisessa tilanteessa puhutaan yleensä juuri ne tärkeimmät asiat. Kun Jeesus oli viimeistä iltaa ennen kuolemaansa opetuslasten kanssa, hän asetti ehtoollisen ja selitti opetuslapsilleen sen merkityksen. Ennen paluutaan Isän luo taivaaseen Jeesus kokosi opetuslapsensa ja antoi heille tehtävän kertoa eteenpäin sanomaa hänestä ja hänen teoistaan. Jokaisen evankeliumin lopussa kerrotaan tästä tavalla tai toisella. Luukas jopa jatkaa kertomustaan opetuslapsista Apostolien teoissa kuvaten sitä, miten tuon tehtävän toteuttaminen heiltä onnistui.

Opetuslapsi?

Jeesuksen aikana oli ihan tavanomaista, että opettajilla oli oppilaita, opetuslapsia. He kuuntelivat opettajansa opetusta ja myös toteuttivat omassa elämässään näitä opetuksia. Opettaja ei opettanut siis pelkästään sanoillaan vaan myös omalla elämällään. Kysymys oli tavallaan jäljittelemällä oppimisesta. Opetuslapsen tehtävä oli myös levittää eteenpäin opettajansa opetuksia. Jeesuksen ja hänen opetuslasten suhde oli kuitenkin tietyllä tavalla erilainen. Ei ollut kysymys vain jäljittelystä vaan yhteydestä Jeesuksen ja hän opetuslapsensa välillä.

Jeesus kuvasi tätä yhteyttä mm. sanomalla "pysykää minussa, niin minä pysyn teissä", Joh. 15:4. Oli kysymys enemmästä kuin opetusten oppimisesta. Juuri tällaiseen yhteyteen persoonien välillä hän halusi opetuslastensa kutsuvan muitakin. Oli selvää, että uutinen rakastavasta Isästä oli kerrottava senkin jälkeen, kun Jeesus palasi Isän luokse taivaaseen. KÄSKY JA LUPAUS Matteuksen tallentamassa kaste- ja lähetyskäskyssä, Matt.28:18-20, Jeesus "käärii" antamansa tehtävän kahteen lupaukseen.

Hän  perusteli tehtävänantonsa omalla valtuutuksellaan. Kyseessä ei ole kuka tahansa, vaan se, jolla on valta. Hän on opetuslasten näkökulmasta turvallinen tehtävän antaja. Valtuuksia ei tarvitse epäillä. Tätä valtaa hän tahtoo siis käyttää niin, että mahdollisimman monesta tulisi hänen seuraajansa. Ja toisaalta hän käyttää tätä valtaa niin, että hän kutsuu opetuslapsensa ilosanoman kuljettajiksi.

Pieni ajatusleikki: jos sinulla olisi kaikki valta, miten hoitaisit ilosanoman eteenpäin viemisen?

Varustus

Valtuuksien lisäksi Jeesus antaa seuraajilleen myös varusteet kuten Paavali omasta kokemuksestaan efesolaiskirjeessä kertoo, Ef. 6.Yhtä merkittävä on toinen lupaus: Hän on heidän kanssaan joka päivä, yhteys siis jatkuu, vaikka eri tavalla. Jeesus ei jättänyt ystäviään yksin, omin voimin suorittamaan antamaansa tehtävää. Apostolien tekojen alku kuvaa tarkemmin lupauksen sisältöä ja toteutumista, Ap.t.1-4.

Pyhän Hengen antama voima merkitsi rohkeutta pelon sijaan, keskinäistä yhteyttä, viisautta puhua oikeaan aikaan oikeita sanoja ja kykyä tehdä tekoja, jotka osoittivat Jumalan suuruutta ja rakkautta. Vaikka opetuslapset kokivat vastustustakin, Jumala osoitti monin eri tavoin pitävänsä huolta omistaan, Ap.t. 4, 5:12-21. Vastustus ei ollut pelkästään huono asia. Se haastoi Jeesukseen uskovia ainakin kahdella tavalla: oli tiedettävä mihin uskoo ja oli turvauduttava Jumalaan.

  • Millä tavalla toimit, kun joku näyttää suhtautuvan kielteisesti Jeesukseen uskomiseen?
  • Millaisia ajatuksia ja oloja sinussa niissä tilanteissa herää?

Olisi mielenkiintoista tietää, olisivatko kristityt lähteneet Jerusalemista ilman Stefanoksen kivittämisestä syntynyttä vainoa, Ap.t.7.54-8:1. Kristityt eivät kuitenkaan vaienneet siellä, missä he olivat. Filippoksen työn tuloksena evankeliumi tuli Samarian pääkaupunkiin ja "kaupungin täytti ilo ja riemu", Ap.t.8:4-8. Evankeliumin olemukseen kuuluu se, että se vaikuttaa. Se näkyi siinä, että yhä uusia ihmisiä tuli uskoon.
  • Miten sinä olet nähnyt evankeliumin vaikuttavan?
  • Mitä sanoma Jumalan rakkaudesta on vaikuttanut sinussa?

Kaikkeen maailmaan

Apostolit olivat julistaneet ilosanomaa Kristuksen pelastustyöstä vain juutalaisille. Antiokiassa kuitenkin tapahtui jotakin toisin: myös kreikkalaisille, siis pakanoille, kerrottiin evankeliumi, Ap.t.11:19-30. Sen seurauksena Jerusalemista lähetettiin paikalle Barnabas, joka haki sinne myös kristityksi kääntyneen, entisen fariseuksen, Saulus Tarsolaisen eli Paavalin. Jumalan kutsumina ja seurakunnan lähettäminä he lähtivät jonkin ajan kuluttua Antiokiasta ensimmäiselle lähetysmatkalle. Vähä-Aasia kiertäessään he tekivät työtä sekä juutalaisten että pakanoiden parissa.

Evankeliumi kuului siis kaikille. Paavali ja Barnabas pitivät myös huolta siitä, että seurakunnan elämä jatkui heidän poistuttuaankin. Jokaiselle seurakunnalle valittiin vastuuhenkilöt. Uusilla lähetysmatkoillaan Paavali kiersi perustamiaan seurakuntia, opetti heitä paikan päällä ja kirjeitse. Hän ymmärsi, että ilman opetusta, ymmärrystä kristinuskon perusteista, on vaikea pysyä uskossa. Välillä hän myös kutsui mukaansa työtovereita. Yhä uusien oli tultava vastuuseen, sillä Paavali tiesi aikansa myös päättyvän.

Kun luet Apostolien teoista kuvauksia Paavalin matkoista tai hänen kirjeittensä ensimmäisiä ja viimeisiä rivejä, löydät suuren joukon vastuunkantajia. Paavali ymmärsi vuosien myötä, että evankeliumin kertominen ei ole yksityisyritteliäisyyttä vaan yhteistyötä. Hän uskalsi tarvita muita. Samalla koko ajan Jumalan johdatusta Ehkä meidän kannaltamme yksi merkittävimmistä kohdista kerrotaan Apostolien tekojen luvussa 16, Ap.t.16:6-10. Jumalan kutsun myötä Paavali uskalsi lähteä aivan uudelle alueelle, evankeliumi saapui Eurooppaan.    

Kaikki hommiin

Kun Jeesus lähetti opetuslapsensa kastamaan ja opettamaan, hän tunsi heidät hyvin. Hän tiesi, miten erilaisia he ovat. Varmasti hän tiesi, ettei heistä kaikista ole puhujiksi, opettamaan sanoillaan suuria joukkoja. Evankeliumeissahan itse asiassa vain muutama kahdestatoista tulee näkyviin puhujana. Silti hän lähetti heidät jokaisen.

Opetuslapsen tehtävää voi siis toteuttaa eri tavoin. Kenties sanoja tärkeämpiä ovatkin teot; sen rakkauden välittäminen, mitä Jeesukselta päivittäin saa. "Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toisianne!", Joh.13:34. Apostolien tekoja lukiessa näkyy se, miten opetuslapset ja Paavali käyttivät omaa persoonansa ja omia taitojaan välittäessään viestiä Jeesuksesta. Välillä he myös epäonnistuivat ja toimivat väärin. Jos he olisivat jääneet tehtävän saatuaan paikalleen, mitään ei olisi tapahtunut. Silloin me emme olisi tässä.

Jeesuksen kaste- ja lähetyskäskyllään aloittama ketju olisi katkennut alkuunsa. Nyt tuo ketju on tavoittanut meidät ja meidän haasteemme on, että ketju jatkuu edelleen. Kuten opetuslapset mekin saamme käyttää kaikkea sitä, mitä persoonaamme on luomisessa lahjoitettu. On myös lupa aloittaa pienestä, tehdä virheitä ja oppia kaikessa rauhassa.

Vihollinen vai lähimmäinen?

Apostolien teot paljastavat myös yhden erittäin tärkeän asian.  Apostolit ja Paavali eivät pitäneet muita ihmisiä vihollisinaan vaan ihmisinä, joita Jumala rakastaa. Aina on ollut niitä, jotka eivät kiinnostu evankeliumista ja niitä, jotka ottavat sen innostuneesti vastaa. Samalla tavalla nytkin on ihmisiä, jotka oikeasti kaipaavat Jumalan rakkautta ja odottavat, että osoittaisi sitä heille. Meidän tehtävämme on kertoa siitä - tavalla tai toisella.

  • Mitä ajattelet siitä, että sinä olet yksi lenkki evankeliumin kertomisen ketjussa?
  • Mitä luulet, että tapahtuu, jos pyydät Jumalaa johdattamaan sinua tässä asiassa?

Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä