Avioparityön kasvusäikeet –Samassa Veneessä -avioparityö vapaaehtoisten näkökulmasta


Terhi Ruokonen-Jalon pro gradu -tutkielma 

Terhi Ruokonen-JaloOlen ollut aviomieheni Erkin kanssa Samassa Veneessä -avioparityössä mukana noin kymmen vuotta.  Teologian maisteriopintojen loppuvaiheessa tuli ajankohtaiseksi pro gradu -tutkimuksen tekeminen ja päädyin tekemään tutkimuksen Samassa Veneessä -avioparityön tekijöistä. Tutkimuksen tehtävänä oli kartoittaa avioparityöntekijöiden syitä olla mukana kristillisessä avioparityössä. Mikä vapaaehtoisia pareja motivoi ja mikä  sitouttaa avioparityöhön? 

Haastateltavana oli kuusitoista avioparia, jotka olivat olleet työssä mukana vuodesta kolmeenkymmeneen vuoteen. Tutkimuskysymykset olivat: miksi he lähtivät mukaan avioparityöhön, millaisia vaiheita työn tekemisessä on ollut ja mikä innostaa heitä jatkamaan edelleen sekä miten hengellinen elämä liittyy avioparityön tekemiseen.

Aineistosta kävi ilmi, että haastateltavat kuvasivat avioparityössä mukana olemista kehityskulkuna ja kasvuprosessina. Avioparityössä kasvun ulottuvuudet liittyivät perheeseen ja vanhemmuuteen, yksilölliseen kasvuun, puolisoiden välisen kumppanuuden syvenemiseen, yhteisölliseen kasvuun sekä hengelliseen kasvuun. Nämä viisi erilaista kasvun ulottuvuutta olivat tutkimuksen päätulokset. Tulosten esittämisen havainnollistamiseen loin kasvusäiemallin. Kasvusäie muodostuu viidestä yksittäisestä säikeestä  yhdeksi ehyeksi punokseksi.Tämä kuva punoksesta havainnollistaa avioparityössä esiin nousseita erilaisia ulottuvuuksia.

Avioparityön kasvusäiemalli: kuva 1.Terhi Ruokonen-Jalo kasvusäiemalli 1

Tulosten yhteenveto

Perheen kasvusäikeen tärkeimmät löydökset olivat perheyhteyden syveneminen, keskinäisen sitoutumisen vahvistamine ja yhdessä oppiminen. Sosiaalinen mallioppiminen näkyi lasten ja nuorten halussa ottaa vastuutehtäviä. Nuorten pystyvyys ja heidän toimijuuden vahvistaminen loivat positiivisen kehän, joka sitoutti perheenjäseniä toinen toisiinsa ja yhteiseen tavoitteeseen. Oman henkilökohtaisen vanhemmuuden vahvistuminen ja kasvatuksellisen ajattelun kehittyminen suhteessa seuraavaan sukupolveen olivat säikeen selkeitä löydöksiä. Yhteenvetona voidaan todeta, että lapsiin, vanhemmuuteen ja perheeseen liittyvien laatuodotusten toteutuminen oli ratkaiseva tekijä mukana pysymiselle ja avioparityössä jatkamiselle.

Yksilön kasvusäikeen tärkein anti oli oman itsetuntemuksen syveneminen ja identiteetin monipuolistaminen. Identiteetin selkeytyminen johti siihen, että muutamat vaihtoivat ammattia. Inspiraatio ammatinvaihtoon oli selkeässä yhteydessä avioparityöhön. Avioparityön merkitys ammatillisen identiteetin rakentajana oli merkittävä. Ammatillisen osaamisen hyödyntäminen ja integrointi avioparityöhön lisäsi generatiivisuuden kokemusta. Persoonallinen kasvu, henkilökohtaisten intressien ja luovuuden käyttöönotto koettiin syyksi olla mukana jatkossa.  Itsetuntemuksen syveneminen ja oman persoonan kokonaisvaltainen hyväksyminen olivat seurausta säikeessä tapahtuneesta kasvusta.

Puolisoiden kasvusäikeen tärkein kasvutehtävä oli kiintymyssuhteen vahvistuminen. Puolison tuntemien ja hyväksyminen ilman ehtoja syvensi suhdetta. Puolisoiden dialoginen suhde ja kyky sanoittaa omaa kokemusmaailmaa syvensivät myös seksuaalisuhdetta, jonka seurauksena se koettiin tyydyttävämpänä.  Puolisoiden eriytyminen ja kasvu omiksi yksilöikseen edellytti luottamusta ja vastavuoroisuutta aviosuhteessa. Eriytyminen antoi tilaa puolisoiden henkilökohtaiselle kasvulle, joka on kuvattu yksilön kasvusäikeessä.  Emotionaalisia tarpeita tyydyttävän suhteen syntyminen ja ylläpitäminen olivat säikeessä tapahtunutta kasvua, joka mahdollisti syvän kumppanuuden puolisoiden välillä.

Vertaisuuden kasvusäikeen tärkein tekijä oli vertaistuen antaminen ja saaminen. Yhteisössä jaetut arvot, vakaumus ja ideologia kristillisten avioliittojen puolesta kantoi työn eri vaiheissa. Leirin valmistelu ja toteuttaminen ystävien kanssa vahvisti vastuupareja yksilötasolla, parisuhteessa sekä yhteisöllisesti.

Hengellisyyden kasvusäikeessä elämän dynaamisuus näyttäytyi voimakkaasti. Kristillinen ihmiskäsityksen perusteella yksilön arvo on korvaamaton ja Jumalan luomistyön koettiin koskettavan avioliitoja. Avioparit oli kutsuttu palvelemaan ja olemaan rinnalla kulkijoita. Sovituksen teologiaa sovellettiin avioliittoon. Omassa avioliitossa ymmärrettiin keskeneräisyys ja haluttiin elää armon varassa. Avioparityö oli tapa viedä evankeliumia eteenpäin ja noudattaa lähetyskäskyä.Terhi Ruokonen-Jalo kasvusäiemalli


Tutkimuksen mukaan avioparityö oli erittäin merkittävää siinä mukana oleville vastuupareille sekä heidän perheilleen. Ennaltaehkäisevän perhe- ja parisuhdetyö eteenpäin viemiseksi näin vaikuttavalle vapaaehtoistyölle tulisi taata edellytykset toimia. Kasvusäiemallia voisi käyttää myös itsereflektion apuvälineenä. Kasvusäiemallin avulla yksilö voi tarkastella vapaaehtoistyöhön lähtemisen motiiveja, siinä eteen tulevia solmukohtia ja työstä saatavaa palkitsevuutta.

Tutkimus osoitti, että vaikka jokainen tarina on erilainen, niistä on löydettävissä runsaasti samankaltaisia kokemuksia. Kasvusäiemallin avulla voi hahmottaa erityisesti avioparityön ulottuvuuksia, mutta soveltuvin osin, sen avulla voi hahmotta myös muita vapaaehtoistyön konteksteja. Kasvusäiemalli on uusi tapa hahmottaa vapaaehtoistyötä ja toivon, että sitä rohkeasti sovelletaan tarpeen mukaan.

Terhi Ruokonen-Jalo



Palaute
Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä