Parisuhteen hoitoon


Viime viikolla meillä oli vähän vaikeaa. Oikeastaan ei tultu toimeen ollenkaan.

Stressi, se vanha kaveri, teki majan väliimme, kävi taloksi ja sotki viimeisetkin järjen hippuset. Yölläkin se herätti meidät ja muistutti, miten tärkeitä vessan kaakelit ja Teknosin värikartat ovat. Koko tulevaisuutemme riippuu niistä. 

Enkä minä voinut edes katsoa sinua vihaamatta.

Päästin möykyn valloilleen. Se kasvoi, kihersi ja sylki mustia lieskoja eteeni. Tunsin sen kurkussani joka hetki, kun olimme yhdessä. Jos avasin suuni, se pilasi kaiken, söi sanani ja tahri rakkauteni. Pelkäsin ja olin niin ruma, etten enää löytänyt mitään kaunista. Joka päivä ihmettelin pahuuttani ja Jumalaani, joka antoi möykylle vallan. Ketä oikein palvelin? Luulin olevani Jumalan lapsi.

Sinä, keskellä omaa kipuasi, katsoit minua. Näit rakkautta ja kauneutta siinä, missä sitä ei varmasti ollut. Hoidit minua. Ensin kaukaa, sitten läheltä. Kaipasit, hellit, maanittelit. Uskoit, kun minä luovutin. Odotit, kun minä halusin juosta pois.

Minäkin kaipasin. Ensin kaukaa, sitten läheltä.

Sulin sinun syliisi.

                                                                                                                   - Karoliina -

Palaute
Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä