Lahjoittamalla annat meille mahdollisuuden kertoa Jumalan armosta ja rakkaudesta.
Se voi muuttaa monen elämän.
Toimimme lahjoitusten varassa. Siksi säännöllisellä taloudellisella tukemisella on työmme jatkuvuuden kannalta suuri merkitys.
15. MARRASKUUTA
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. • Ps. 126:5–6
Kädessäni on vanha laulukirja Hengellisiä lauluja ja virsiä. Olen saanut sen yli viisikymmentä vuotta sitten. Mielessäni alkoi soida päivän psalmin mukaan tehty laulu: ”Surun laaksohon, Herra, sä peltosi teit. / Itkun alhohon lohduttomaan. / Mutta itkien vaikka nyt siementä vien, / elojuhlissa riemuita saan.” (HL 372:1.)
Laulun sanoittaja, rovasti Yrjö Nummi (1888–1980) koki työntuskan omakohtaisesti, kenties juuri lähetyskentällä toimiessaan, mutta luotti rukoillen siihen, että kerran kaikki on toisin.
Elämä tuo mukanaan monenlaista murhetta ja ahdistusta. Viime aikojen uutiset ovat olleet niitä täynnä, mutta vanha sanonta rohkaisee: ”Niin kauan kuin on toivoa, on elämää.” Apostoli Paavali kirjoittaa seurakunnalle, jossa hän teki työtä: ”Pysykää siis hereillä ja muistakaa, että yli kaksi vuotta opastin kaikkia yötä päivää kyyneliä säästämättä” (Ap. t. 20:31, UT2020).
Kuinka voimia voi vahvistaa? Harjoittelemalla ja painoja nostamalla. Siksi varmaankin mietelause sanoo: ”Me pyydämme voimia, ja Jumala antaa meille painoja kannettavaksi. Me pyydämme kärsivällisyyttä, ja Jumala antaa meidän odottaa.” Yrjö Nummen vanhan laulun kaikki säkeistöt päättyvät toivoon, joka on luvattu, ja rukoukseen, joka kantaa aina perille kotiin saakka: ”Kerran taivahan rannalla juhlitahan, / siell’ on kyynelet pyyhitty pois. / Auta, Herra, et helmahas tuotavana / lyhde pienoinen mullakin ois.”
Marja-Leena Niinivaara-Koskell
Karas-Sana, 2024
14. MARRASKUUTA
Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. • Job 19:25
Tämä raamatunkohta tuli minulle erityisen tärkeäksi, kun pieni poikani makasi sairaalassa kuolemansairaana. Kukaan ei osannut sanoa varmaksi, toipuuko hän vai menetämmekö poikamme. Isänä kokemani tuska, pelko ja ahdistus olivat siinä määrin kouriintuntuvia, että ne aiheuttivat fyysistä kipua.
Sairaalavuoteen äärellä, synkimmillä hetkillä tämä Jobin lausahdus nousi jostain mieleeni. Olin kuullut sen ennenkin, mutta nyt se tuli kohti varsin uudella tavalla. Sana ikään kuin muuttui lihaksi. Koin kenties jotain samaa kuin Job omassa kärsimyksessään: “Minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo!” (Job 19:26–27.)
Tuntui kuin silmäni olisivat auenneet sille totuudelle, että minulla on lunastaja, joka seisoo viimeisenä multien päällä. Hänessä on ikuinen elämä, kaikki ei pääty tähän. Vaikka menettäisin poikani nyt, meillä olisi edessä iankaikkisuus yhdessä. Menettämisen pelkoni ei hellittänyt heti, mutta sen rinnalle tuli toivo, joka valaisee pimeimmänkin kohdan elämässä.
Jumala käänsi Jobin kohtalon ja paransi hänet. Niin hän paransi poikanikin.
Myöhemmin tajusin, että kaikki oli hänen kädessään, hänen hallinnassaan koko ajan. Jobin sanoin saatoin todeta: ”Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa” (Job 42:2).
Hannu Välimäki
Karas-Sana, 2024
13. MARRASKUUTA
Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa. • 1. Kor. 15:42–43
Millaista taivaassa oikein on, ja millaisia me olemme siellä? Tämä kysymys lienee askarruttanut kristittyjä kautta aikojen. Onhan siitä tehty monta lauluakin ja yritetty kuvitella sellaista, mitä kukaan meistä ei ole nähnyt.
Raamatussa meille valotetaan vähän sitä, mitä kerran tapahtuu. Kaikki kuvaukset on kuitenkin jouduttu kirjoittamaan sellaisin kielikuvin, joita me ihmiset pystymme kuvittelemaan. Siksi parhainkaan kielikuva ei yllä siihen, mitä taivaan todellisuus on. Mutta se on varmasti jotakin ihmeellistä ja hyvää.
Tässä Korinttilaiskirjeen luvussa Paavali kuvaa meille ylösnousemusruumista. Täällä maan päälläkin jokaisella meistä on oma kehomme ja siinä omat rajat ja rajoitukset. Rajat eivät kuitenkaan täällä ajassa koske pelkästään keho-amme ja kenties siinä olevia sairauksia tai vammoja, vaan kaikkea elämäämme täällä. Olemme heikkoja, ja maallinen tomumajamme katoaa. Mutta kerran taivaan kodissa olemme taivaallisen ihmisen kaltaisia. Nousemme kirkkaina, katoamattomina ja täynnä voimaa.
En täysin ymmärrä, mitä se on, mutta saan rukoilla: ”Pidä minusta kiinni. Olet luvannut, että sitä, joka sinun luoksesi tulee, et heitä ulos, vaan herätät hänet viimeisenä päivänä. ”
Kaisa Mattila
Karas-Sana, 2024
12. MARRASKUUTA
Ihminen, naisesta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta. Kuin kukka hän avautuu ja kuihtuu, on kohta poissa, kuin varjo. • Job 14:1–2
Hautakivissä on nimi, syntymä- ja kuolinpäivä. Niiden välissä on viiva. Yleensä tuo viiva sinänsä ilmaisee, että ei mitään, tyhjä. Läheisten haudalla muistelemme muutakin kuin kiveen kirjoitettuja päivämääriä. Viiva alkaa elää. Muistot palaavat mieleen. Henkilö ei ollutkaan pelkkä viiva. Tunteet voivat purkautua sanoiksi, vaikka olisi yksin. ”Kiitos”, ”anna anteeksi”, ”olen valmis antamaan anteeksi”.
Job tarkentaa: viivan pituus on ”vähän aikaa”. Elämän myötä- ja vastamäkien kuvauksista muodostuu kuin sahanterä, jota Job selittää levottomuudeksi. Tämä ehkä muistuu mieleen läheisten haudalla.
Voimme kuitenkin piirtää tarkennukset tähän mennessä eletystä omastakin elämästä. Siinäpä piirrostehtävä tuttavien kanssa keskustelun aiheeksi! Keskelle vaakaviiva, yläpuolelle myönteiset kokemukset ja tähtihetket, alapuolelle tummat päivät, pettymykset. Tuleeko pelkkä suora viiva? Kertooko piirros erityisesti jostakin levottomuuden syystä?
Yhdessä voidaan myös rukoilla. Jobin ilmaus ”kuin kukka” on kerta kaikkiaan lempeä, hoitava, suorastaan terapeuttinen. Katsotaan peiliin ja kerrotaan se itselle ääneen. Jatketaan psalmin 139:14 sanoilla: ”Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.” Ryppyjenkin läpi loistaa kukka. Rohkaistaan kukka-sanalla myös läheisiä.
Esko Luukkonen
Karas-Sana, 2024
Tilaa Sana-lehti nyt tarjoushintaan 19 € ja voit valita mieluisimman kolmesta vuodenvaihteeseen sopivasta tilaajalahjasta:
1. Päivän Tunnussana 2027
2. Seinäkalenteri 2027 Sari Savelan valokuvilla ja raamatunlauseilla
3. Seinäkalenteri 2027 Elina Salmisen Kesken-runoilla
Tilaukseen sisältyy kolme painettua aikakauslehteä sekä Sana.fi-verkkomedian koko sisältö (kuunneltavat uusimmat artikkelit, podcastit, kokonaiset näköislehdet vuoden 2021 alusta sekä arkistojen aarteet).
Tilaus on määräaikainen ja sopii siten hyvin vaikkapa joululahjaksi ystävälle. Tilaajalahja maksajalle. https://sana.fi/lomaketilaus/
Osallistu tilaisuuksiimme seurakunnissa, loma- ja kurssikeskuksissamme tai verkossa. Kaikki tilaisuutemme löytyvät tapahtumakalenteristamme.
Kuuntele meitä, missä oletkin – Soundcloud-kanavalla mm. Uskon askeleista -radio-ohjelman tallenteet ja paljon raamattuopetusta.
KRStube-kanavaltamme ja Facebook-sivultamme löydät tilaisuuksia, musiikkia ja opetuksia.
Uusi testamentti alusta loppuun sarja alkaa Matti Kankaannimen mielenkiintoisella luennolla siitä, miten Uusi testamentti on saanut alkunsa.
Kaikki luennot KRStubessa! ...
15. MARRASKUUTA
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. • Ps. 126:5–6
Kädessäni on vanha laulukirja Hengellisiä lauluja ja virsiä. Olen saanut sen yli viisikymmentä vuotta sitten. Mielessäni alkoi soida päivän psalmin mukaan tehty laulu: ”Surun laaksohon, Herra, sä peltosi teit. / Itkun alhohon lohduttomaan. / Mutta itkien vaikka nyt siementä vien, / elojuhlissa riemuita saan.” (HL 372:1.)
Laulun sanoittaja, rovasti Yrjö Nummi (1888–1980) koki työntuskan omakohtaisesti, kenties juuri lähetyskentällä toimiessaan, mutta luotti rukoillen siihen, että kerran kaikki on toisin.
Elämä tuo mukanaan monenlaista murhetta ja ahdistusta. Viime aikojen uutiset ovat olleet niitä täynnä, mutta vanha sanonta rohkaisee: ”Niin kauan kuin on toivoa, on elämää.” Apostoli Paavali kirjoittaa seurakunnalle, jossa hän teki työtä: ”Pysykää siis hereillä ja muistakaa, että yli kaksi vuotta opastin kaikkia yötä päivää kyyneliä säästämättä” (Ap. t. 20:31, UT2020).
Kuinka voimia voi vahvistaa? Harjoittelemalla ja painoja nostamalla. Siksi varmaankin mietelause sanoo: ”Me pyydämme voimia, ja Jumala antaa meille painoja kannettavaksi. Me pyydämme kärsivällisyyttä, ja Jumala antaa meidän odottaa.” Yrjö Nummen vanhan laulun kaikki säkeistöt päättyvät toivoon, joka on luvattu, ja rukoukseen, joka kantaa aina perille kotiin saakka: ”Kerran taivahan rannalla juhlitahan, / siell’ on kyynelet pyyhitty pois. / Auta, Herra, et helmahas tuotavana / lyhde pienoinen mullakin ois.”
Marja-Leena Niinivaara-Koskell
Karas-Sana, 2024 ...
Hupsista! Hulvatonta menoa ja samalla syvällistä asiaa syntyy, kun musikaalin roolihenkilö haastattelee kirkkoherraa ja piispaa. 😂 ...
Sisältö ei ole käytettävissä tällä hetkellä
Jos näin käy, syynä on yleensä se, että liite on poistettu tai omistaja on jakanut liitteen vain pienelle joukolle ihmisiä tai muuttanut sitä, ketkä voivat nähdä liitteen.14. MARRASKUUTA
Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. • Job 19:25
Tämä raamatunkohta tuli minulle erityisen tärkeäksi, kun pieni poikani makasi sairaalassa kuolemansairaana. Kukaan ei osannut sanoa varmaksi, toipuuko hän vai menetämmekö poikamme. Isänä kokemani tuska, pelko ja ahdistus olivat siinä määrin kouriintuntuvia, että ne aiheuttivat fyysistä kipua.
Sairaalavuoteen äärellä, synkimmillä hetkillä tämä Jobin lausahdus nousi jostain mieleeni. Olin kuullut sen ennenkin, mutta nyt se tuli kohti varsin uudella tavalla. Sana ikään kuin muuttui lihaksi. Koin kenties jotain samaa kuin Job omassa kärsimyksessään: “Minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo!” (Job 19:26–27.)
Tuntui kuin silmäni olisivat auenneet sille totuudelle, että minulla on lunastaja, joka seisoo viimeisenä multien päällä. Hänessä on ikuinen elämä, kaikki ei pääty tähän. Vaikka menettäisin poikani nyt, meillä olisi edessä iankaikkisuus yhdessä. Menettämisen pelkoni ei hellittänyt heti, mutta sen rinnalle tuli toivo, joka valaisee pimeimmänkin kohdan elämässä.
Jumala käänsi Jobin kohtalon ja paransi hänet. Niin hän paransi poikanikin.
Myöhemmin tajusin, että kaikki oli hänen kädessään, hänen hallinnassaan koko ajan. Jobin sanoin saatoin todeta: ”Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa” (Job 42:2).
Hannu Välimäki
Karas-Sana, 2024 ...
Jeesuksen opetuksia opittiin, muistettiin ja kerrottiin eteenpäin. Näin opetettava sanoma saattoi säilyä ja kulkea ihmiseltä toiselle.
Uusi testamentti alusta loppuun sarja alkaa Matti Kankaannimen mielenkiintoisella luennolla siitä, miten Uusi testamentti on saanut alkunsa.
Kaikki luennot KRStubessa! ...
Tervetuloa seuraamaan sarjaa, jossa Uuden testamentin jokainen kirja käsitellään miniluentomaratonissa! Rautaisannos raamattutietoutta sopivina annoksina eri luennoitsijoiden opastuksella.
Koko luentosarja KRStubessa! ...