Uskon Yö -tapahtuman kaksi juurta

Syksyllä 2015 ensimmäisen kerran valtakunnallisena toteutettu Uskon Yö sisältää monia ajatuksia.  Ensimmäistä Uskon yötä vietettiin Vivamossa, Lohjalla kesällä 1999. Tapahtuma on ollut uskollinen alkuperäiselle teemalleen Taide uskon ilmentäjänä.

Taiteella on alkukirkon ajoista lähtien ollut merkittävä rooli uskon ilmaisijana. Modernilla draamalla on vahvat juuret kirkkodraamoissa. Musiikin ja maalaustaiteen avulla Raamatun  kertomuksia on välitetty eteenpäin jo silloin, kun ihmiset eivät osanneet lukea. Kautta kirkon historian taide on ilmentänyt uskoa: kaipausta, epäilystä, epätoivoa, toivoa ja iloa. Uskon yössä annetaan tilaa taiteilijoille, jotka ammentavat uskon rikkaasta perinteestä.

Uskon yö kutsuu vuoropuheluun ja vuorovaikutukseen. Vivamon tapahtumissa myös yleisöllä on ollut mahdollisuus osallistua taiteen tekemiseen taidepajoissa tai vaikkapa antamalla runoilijoille aiheita, joiden pohjalta nämä ovat kirjoittaneet runoja tapahtuman aikana. Uskon yössä usko ja taide kohtaavat monimuotoisesti, rikkaasti ja yllätyksellisesti.

Toinen Uskon yön juuri liittyy hengellisen yön kokemukseen.

Juutalaiskristillisessä traditiossa sanoilla yö ja erämaa on kuvattu hengellisen elämän kuivuutta ja uskonnollisten tunteiden kuolemista. Hengellisellä yöllä tarkoitetaan sellaista hengellisen elämän vaihetta, jossa Jumala koetaan poissaolevaksi. Yö on osa kristittynä kasvamisen prosessia. Se on uskon erämaavaihe.

Tunnettu hengellisen yön kuvaus on 1500-luvulla eläneen espanjalaisen mystikon Ristin Johanneksen (1542-1591) teos  Pimeä yö. Yössä kristittyä viedään yhä lähemmäksi Jumalaa. Hän kasvaa puhtaampaan ja todellisempaan uskoon, joka ei ole riippuvainen aisteista. Hän oppii odottamaan. Vaikka yössä kulkija kokee pimeyden Jumalan poissaolona, yö säteilee kirkasta Jumalan läsnäoloa.

Vivamossa Uskon yö on päätetty Taize-messuun, jonka laulut kertovat yössä kulkemisesta ja Jumalan läsnäolosta pimeyden keskellä. Yhteiseen messuun jokainen saa tuoda uskonsa ja epäuskonsa, epäilynsä ja ilonsa sekä Jumalan antaman luovuuden lahjat.

Me yössä kuljemme,
yössä
ja kaipaamme luokse lähteen,
ja kaipaus tietämme valaisee,

vain jano valaisee.

Anna-Mari Kaskinen

 

 





Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä