Kaikki on lahjaa

Eveliina Karhu tekee heti alkuun selväksi sen, että rahan tai minkään muun antamisella ei osteta Jumalan rakkautta.

– Hänen rakkautensa meitä kohtaan on lahjaa, ansaitsematonta. Se on ehdotonta, ja sitä emme voi lisätä tai vähentää tekemisillämme. Jeesuksen ristinkuolema on syvin osoitus Jumalan rakkaudesta meihin.

– Tämän Jumalan rakkauden takia olen pysähtynyt miettimään, kenelle kaikki elämässäni oikeastaan kuuluu. Olen ymmärtänyt, että saan antaa takaisin siitä, mitä olen saanut Jumalalta lahjaksi.

Eveliinalle antaminen on merkinnyt ajan, osaamisen ja myös taloudellisen tuen antamista Kansan Raamattuseuran opiskelijatyölle. Lisäksi hän on mukana KRS:n hallituksessa nuoriso- ja opiskelijatyön luottamusjäsenenä.

Itsekkyyden paini

Eveliina toteaa, että antamiseen liittyy useimmiten paini oman itsekkyyden kanssa.

– Ei antaminen ole minulle ole helppoa vieläkään. Tärkeää on ollut huomata, että Raamattu selvästi opettaa siihen.

– Omassa pienryhmässäni olemme tässä rohkaisseet toisiamme. Ja onko niin paha, jos rahan antaminen vähän kirpaiseekin.

Eveliina puhuu myös näkökulman vaihtamisesta.

– Suhtautumiseni kymmenyksiin muuttui, kun tajusin, että 90%:a on senkin jälkeen käytössäni. Se on aikamoinen etuoikeus, kun täällä ei lopultakaan mikään ole itse ansaittua.

– Olen myös ymmärtänyt, että kun olen mukana lähettäjäpiirissä, säännöllinen taloudellinen tukeni on työn suunnittelemisen kannalta tärkeää.

Mutta jokaisen on mietittävä oma suhteensa kymmenyksiin.

– On tärkeää miettiä mikä on motiivini, voinko tehdä tämän antamisen ilosta.  Jokaisen tulee toimia tässä sen mukaan kuin kokee Jumalan edessä hyväksi. Siinä saa rauhassa kasvaa.

– Missään tapauksessa kyse ei ole siunausten ostamisesta, Eveliina korostaa.

Miksi en antaisi?

Antamisen pohdiskelu on Eveliinan mielestä vaikuttanut hänen jumalasuhteeseensa.

– Se on rakentanut yhteyttäni Jumalaan. Sydän on enemmän auki, kun en ole niin kiinni omassani, vaan näen sen Jumalan antamana hyvänä. Jumala saa olla omalla paikallaan Jumalana, kaiken antajana.

Eveliina ihmettelee sitä, miten antamisesta opetetaan niin vähän.

– Tuntuu, että rahasta puhuminen on jotenkin tabu. Ikään kuin se tekisi hengellisestä jotenkin maallista. Kysehän on kuitenkin vain välineestä, jota voi käyttää hyvin tai huonosti.

– Enhän voi ajatella niin, että en näytä talousasioitani Jumalalle, vaan pidän ne itselläni.

Eveliinan mielestä uskonelämään kuuluu samalla tavalla Raamatun lukeminen, rukous kuin Jumalan valtakunnan työn tukeminenkin.

– Olisi hyvä kysyä itseltään: ”Miksi en antaisi, jotta Jumalan valtakunta saisi mennä eteenpäin?” Samalla voi miettiä, mitä kaikkea on Jumalalta saanut.

– Kannattaa kokeilla, ottaa se ensimmäinen askel rukoillen. Ei tarvitse jatkaa, jos tuntuu mahdottomalta. Jumala on luvannut, että Hänen valtakunnassaan antaessaan saa.

Teksti ja kuva:  Ulla Saunaluoma