Teksti ja kuvat Aulikki Happonen. Sana 12.5.2007.
Volodja Tsherkasskih Pietarista on pannut elämänsä likoon julistaakseen evankeliumia Venäjällä. Hän auttaa pieniä evankeelisia seurakuntia erityisesti Uralin ja Volgan alueella.
Volodja menetti uudessa tilanteessa kuitenkin työpaikkansa Intouristin bussikuskina ja hän alkoi tosissaan rukoilla tulevaisuuden puolesta. Mitä tehdä seuraavaksi?
Kutsu vastuuseen Vastaus tulikin pian. Kun Missio Volgan järjestelyt alkoivat, bussikuskina Leningradissa toiminutta Volodjaa pyydettiin valmistelujoukolle kokiksi. Ruplan heikko arvo teki mahdolliseksi lentokoneen vuokraamisen valmistelutyöhön.Sillä lennettäisiin Volgan varren kaupunkeihin tapaamaan paikallisia uskovia ja haastamaan heidät mukaan tapahtumiin. Kahdeksanvuotiaana Volodja oli tavannut vanhan miehen, joka oli uskonsa tähden ollut vankilassa 18 vuotta. Tämä oli kertonut näystään. Tulisi aika, jolloin evankeliumia saisi Neuvostoliitossa julistaa vapaasti. Järjestettäisiin suuria tapahtumia, joissa lentokoneetkin ovat apuna. Koskaan Volodja ei ollut unohtanut miehen sanoja,mutta nyt ne palautuivat hänen mieleensä selkeästi.
– Tässä kaikessa tahdon olla mukana, hän ajatteli.
– Ensimmäinen tehtäväni matkaseurueen kokkina oli hyvin käytännöllinen. Samalla seurasin Volgan järjestelyjen länsimaisia vastuuhenkilöitä ja opin paljon uutta.
– Opin, miten solmia ihmissuhteita ja tehdä historiamme ensimmäistä kertaa yhteistyötä eri kirkkokuntien kanssa. Opin katsomaan asioita laajemmin, enkä vain oman baptistikirkkoni näkökulmasta. Opin myös johtamistaitoja. Kommunistisessa järjestelmässä kansa oli tottunut saamaan ohjeita ja toimimaan niiden mukaan.
Monissa seurakunnissakin oli omaksuttu samantapainen johtamistyyli. Missio Volgan valmistelumatkasta alkoi Volodjan oma muutosprosessi. Hänestä tuli Missio Volgan vastuunkantaja ja Missio Uralin pääkoordinaattori Venäjällä. Syntyi uusia seurakuntia ja ihmisiä tuli uskoon. Monissa seurakunnissa tarvittiin käytännön taitoja ja Raamatun opetusta. Tähän avuksi perustettiin Barnabas Instituutti. Vuoden 2006 loppuun mennessä siinä on koulutettu lähes 700 seurakuntien vastuuhenkilöä ja työntekijää.
Tehtävät laajenevat Volodjan vastuu ja tehtävät kasvoivat vuosi vuodelta. Kielten opiskelu ja teologinen seminaari varustivat häntä yhä laajenevaan tehtävään.
– Olemme saaneet paljon apua yhteistyössä länsimaisten kristittyjen kanssa. Yhteistyö Kansan Raamattuseuran työntekijöiden kanssa sekä läheinen työtoveruus Markku Happosen ja Kalevi Lehtisen kanssa on ollut rakentavaa ja opettavaa. Toivon, että me Venäjän kristityt puolestamme voimme tulla auttamaan muita maita. Uskon, että Venäjällä tulee vielä tapahtumaan suuria muutoksia. Poliittinen tilanne on epävarma. Kuka tulee johtamaan maata ensi vuoden presidentin vaalien jälkeen, hän miettii.
– Suurin toiveeni on, että Venäjä saisi kokea hengellisen herätyksen, ja tahdon tehdä kaiken mitä voin sen eteen.
Volodjan sydämellä on nyt erityisesti miehiin kohdistuva työ. Venäläinen mies voi huonosti ja hänen kanssaan usein koko perhe.
Ljuda-vaimo puolestaan toimii seurakuntansa naisten parissa. Hän on paljon kotona lasten kanssa yksin Volodjan ollessa milloin missäkin päin Venäjää, mutta he jakavat yhteisen työnäyn, iloitsevat perheestään ja tukevat toisiaan.
– Lahjani on organisoida ja valmistella asioita. Naistyö on seurakunnissa uusi asia. Naisia ei aikaisemmin huomioitu mitenkään, vaikka he tarvitsevat erityistä huomiota, sillä monen elämä on todella vaikeaa.
– Seurakuntiin on tullut uutta lämpöä ja keskinäistä huolenpitoa. Pystymme tukemaan ja auttamaan toisiamme, ja monien lapset ovat löytäneet uskon.
