Aulikki ja Markku Happonen
Read More About
Sana-lehti 1.2.2007. Teksti Sakari Sarkimaa.
Markku Happonen sytyttelee
Uskon tulia Euroopassa
Monen mission mies Markku Happonen on astunut uusiin saappaisiin. Hänen tehtävänään on nyt pitää yhteyttä Euroopan vanhoihin kirkkoihin ja sytytellä hengen tulia pitkin mannerta. Toimipaikka pysyy Saksassa.
Reissurovasti Markku Happosen, 59, elämää pyyhkivät uudet tuulet. Hän jätti viime kesänä Agape Europen johtotehtävät 10-vuotisen pestin jälkeen, mutta jäi saman organisaation erityisasiantuntijatehtäviin.
Porista kotoisin olevan papin tie vei maailmalle Kansan Raamattuseuran kautta. Happonen on toiminut hengellisessä työssä 14-vuotiaasta lähtien, heti uskoontulonsa jälkeen. Ennen Agape Europen toiminnanjohtajan tehtävää Happonen veti järjestön kenttätoimintaa Kalevi Lehtisen apuna. 1990-luvulla kaksikko järjesti isoja missioita.
Agape Europen tavoitteena on antaa jokaiselle eurooppalaiselle mahdollisuus kuulla evankeliumi. Markku Happonen jakaa tämän kutsumuksen. Nyt kun johtovastuu jäi pois, hänellä on vapaammat kädet määrittää tehtävänsä.
Happonen jatkaa johdon resurssitiimin jäsenenä, mutta toimii itsenäisesti maailmanlaajan järjestönsä palveluksessa päätehtävänään pitää yhteyttä Euroopan vanhoihin suuriin kirkkoihin ja suunnitella yhteistyöhankkeita niiden kanssa.
Työpaikka ja koti pysyvät Euroopan ytimessä Saksan Kandernissa, lähellä Sveitsin rajaa. Työnäky ei sen sijaan tunne rajoja.
– Tehtäväni on sytytellä uskon tulia pitkin Eurooppaa.
Hehkua ja
kipinää riittää
Markku ja Aulikki Happonen ovat toimineet Agape Europessa avioparina, mutta omissa tehtävissään. Samoin seuraaja Javier Garcia jatkaa työtä vaimonsa Gema Garcian kanssa.
Kaikkiaan Aulikki ja Markku Happonen ovat tehneet hengellistä työtä avioparina jo 33 vuoden ajan ensin Suomessa ja sitten maailmalla. Silti kipinää ja hehkua riittää uusien projektien käynnistämiseen.
– Tuntuu hyvältä aloittaa vielä uusi iso tehtäväkokonaisuus tässä elämänvaiheessa. Minulla on vielä 5–7 hyvää työvuotta jäljellä, jos terveyttä riittää, Markku Happonen sanoo.
– Vaikka toimenkuva ja työympäristö ovat vaihtuneet 5–10 vuoden rytmissä, olen saanut noudattaa johdonmukaisesti nuorena saamaani hengellisen työn kutsua. Se on yhä sama, ihmisten auttaminen Jeesuksen seuraajaksi.
Kahden vuoden
siirtymävaihe
Toiminnanjohtajana Markku Happosen vastuulla oli yli 1 000 työntekijää 17 eri Euroopan maassa. Johdon siirtymävaihe kesti yli kaksi vuotta.
– Halusin seuraajalleni mahdollisimman laajan tuen, Happonen sanoo, ja muistuttaa, että vastaavasti johtajan pitää ymmärtää työtovereitaan.
– Johtajan pitää osata ja uskaltaa delegoida tehtäviä ja keskustella avoimesti sekä hengellisestä tehtävästä että työyhteisön asioista.
– Vastuuta ei ole helppo jakaa. Se edellyttää luottamusta siihen, että asiat voidaan tehdä hyvin myös toisin kuin itse on ajatellut. Työntekijät ovat oman alansa asiantuntijoita. He pystyvät ottamaan vastuuta ja johtamaan omaa työtään.
– Ihmiset tunnistavat johtajan siitä, että hän välittää selkeän hengellisen sanoman sekä siitä, mitä hänen johdollaan saavutetaan. Työyhteisössä täytyy olla sisäistetty työnäky sekä yhteisymmärrys siitä, miten siihen pyritään. Hengellisessä työssä kaikki perustuu luottamukseen, työmotivaatioon ja työnäkyyn.
Sydänäänten
seuraamista
Markku Happonen lähtee uuteen kauteen intoa täynnä.
– Koen tämänkin vaiheen Jumalan johdatukseksi.
– Johtajana joutuu hoitamaan paljon toisten antamia ja organisaation tuomia töitä. Siinä on aina jännite sen kanssa, mihin oma sydän todella tuntee vetoa.
Nettisivuillaan Happonen kertoo, minkä puolesta hänen sydämensä lyö. Yksi tavoite on hengellisen liikkeen rakentaminen niin, että se ei keskity johtajan varaan. Teen työni niin, että olenpa minä siellä tai en, liike etenee. Sota ei yhä miestä kaipaa. Hengellisen johtajan tulisi pyrkiä rakentamaan liikettä niin, että tekee itsensä ajan mittaan tietyllä tavalla tarpeettomaksi, hän kirjoittaa.
Uudessa työssään hän voi keskittyä entistä paremmin omien sydänääntensä kuuntelemiseen.
– Toisaalta voin suunnittelutiimin jäsenenä olla katalysaattorina viemässä työtä eteenpäin. Tässä minua puhuttelee Paavalin sana kokemusten jakamisesta uusille opettajille (2 Tim. 2:2).
– Olen nähnyt kolmen eri vuosikymmenen aikana siunauksia tämän työn tuloksena. Se antaa voimaa jatkaa eteenpäin.
Lähettäjien
varassa
Markku Happosta koskettaa Timoteuksen kirjeessä myös sana siitä, että työmiehen tulee olla vailla elatuksen huolia. Se ei ole lainkaan itsestään selvää. Vaikka taustajärjestö on suuri, sillä ei ole yhteistä palkkakassaa. Palkka maksetaan vain yksittäisiltä lähettäjiltä saadusta kannatuksesta.
Happoset ovat koko ajan olleet Kansan Raamattuseuran lähettejä, joilla on oma lähettäjäpiiri. He toivovat ja rukoilevat uusia lähettäjiä suomalaisista, jotka ovat syttyneet kansainväliseen evankelioimistyöhön.
– Lähettäjäpiiri on työmme elinehto. Uusi tehtävämme edellyttää nykyistä vahvempaa lähettäjäkannatusta, hän sanoo suoraan.
– Lähettäjäkannatus on myös sen mittari, haluaako Jumala meidän tekevän tätä työtä. Jos kannatus ei kasva, tehtävä ei ole minua varten. Jos kutsuja on Jumala, hänellä on myös lähettäjät, jotka saavat työnäkymme sydämelleen ja tulevat mukaan.
Lähettäjätoimintaa on haitannut se, että reissurovasti on ollut pois Suomesta pian 25 vuotta, eikä ole päässyt tapamaan ihmisiä. Uusi tehtävä tuo tähän toivottavasti helpotusta.
– Vaikka Agape Europe on antanut matka- ja toimintarahoja, varat sekä Aulikin että minun palkkaani ovat tulleet pelkästään lähettäjiltä. Jumala on pitänyt meistä huolen.
Markku Happonen on uuden käynnistäjä, se on hänen luontonsa, eikä hän pääse siitä eroon kuudenkympin kynnykselläkään. Tässä kietoutuvat toisiinsa työnäky, persoonallisuus sekä yhteistoiminta vaimon kanssa.
– Olen saanut suurta iloa ja tyydytystä työstäni Aulikin rinnalla. Olemme jakaneet sekä elämän että työn.
| 
